Yrittäjät

Tarinatehtailijan täyskäännös

Yrittäjät tiedotteet - 4 tuntia 58 min sitten

Kirjoita nettiin jotain hauskaa.

Eipä arvannut Juha Vuorinen, mihin 1990-luvun loppupuolella lausuttu neljän sanan pyyntö hänet johdattaisikaan. Ei, vaikka tekstiä pyydettiin mielikuvitusrikkaalta vekaralta, kuten Vuorinen itse itseään luonnehtii.

Eikä Vuorisesta edes pitänyt tulla kirjailijaa. Pikemminkin linja-autonkuljettaja, jonka työtä hän pikkupoikana harjoitteli kattilankansi kourassa. Tai lääkäri, nuorukaisen maailmanparantajahaaveiden herättyä.

Vai olisiko sittenkin? Olihan Juha-pojassa yksi tärkeä ominaisuus "tehdasasetuksena".

– Jo edesmennyt äitini väittää, että lastentarhanopettajat olisivat ihmetelleet, kuinka muut lapset olivat kokoontuneet ympärilleni kuuntelemaan luvalla sanoen melko erikoisia tarinoitani, Vuorinen muistelee Yrittäjä-lehden erikoishaastattelussa.

Iän karttuessa sama ominaisuus vei Vuorisen radioon, lehtiin, television ja myöhemmin – onnellisen vahingon kautta – kirjailijan uralle.

Kevätpörriäistä ja kolumneja

Oli Vuorinen raapustanut tekstejä aiemminkin. 1970-luvulla lasten legendaariseen Kevätpörriäiseen, seuraavalla vuosikymmenellä muutamiin paikallislehtiin.

– Muistaakseni ensimmäinen vakituinen kolumnisarjani ilmestyi Kehäsanomat-lehdessä, jonka päätoimittajana oli tuolloin pituiseni Matti Vanhanen. Vain toinen meistä jatkoi politiikan pariin.

Poliitikon ja yhteiskunnallisen vaikuttajan sijaan Vuorinen synnytti Juha Bergin, juoppohullun päiväkirjailijan – olihan pyyntönä kirjoittaa "jotain hauskaa".

Nykyajalta tuttu teknologia ei vielä näytellyt edes sivuroolia aloittelevan kirjailijan työskentelymetodeissa.

– Sinänsä hauskaa, ettei minulla ollut nettiyhteyttä kotona, joten kiikutin ensimmäiset osat levykkeellä portaalin omistaneeseen yhtiöön. Netin käyttö oli vuonna 1998 vain murto-osassa siitä, kuinka paljon siellä nykyään vietetään aikaa. Siinä mielessä on pienoinen ihme, että "Juoppis" pääsi kasvamaan siellä niin nopeasti kulttimaineeseen ja mahdollisti minulle uuden ammatin, Vuorinen miettii.

Nyt tekniikka on konkreettisesti mukana luomistyössä.

– Älypuhelin on verraton väline, joka toimii minulla joka paikan höyläävänä sanelukoneena. Olen matkan varrella oppinut myös sanelemaan viestini selkokielellä, sillä pitkään siellä oli vain irrallisia innostuneena huudettuja avainsanoja, joita purkaessani minulla ei ole ollut enää minkäänlaista aavistustakaan, mihin ne ovat mahtaneet liittyä.

"Lapsesta asti esiintymiskammoinen"

Teinivuosien tiskijukkakeikat puskivat Vuorista eteenpäin myös haaveilemallaan radiouralla.

Halu tuottaa tarinoita eri muodoissa myllersi lopulta niin voimakkaana, että se kaatoi Vuorisen kaikki estot ja sisäiset raja-aidat.

– Hulluinta koko hommassa on, että olen lapsesta asti ollut esiintymiskammoinen. Kaikkein hirveintä oli astella luokan eteen pitämään turpa kirsikanpunaisena esitelmää ja kuitenkin päädyin työhön, missä joudun kakomaan vieläkin isompien yleisöjen edessä.

– Radio on ollut minulle aina suuri rakkaus ja sen kanssa ei ole ongelmia, mutta televisiotyö ja puheiden pitäminen merkitsevät minulle edelleenkin jättiloikkaa kauas pois omalta mukavuusalueelta, Vuorinen tunnustaa.

Kirja kasaan kopiointiliikkeessä

Nettiin kirjoitetusta hauskuudesta noussut viinanhuuruinen ”Juoppis”, Juha Berg, ei päässyt kirjan kansien väliin ilman vastoinkäymisiä. Hänet naurettiin teoksensa kanssa ulos kirjapainosta.

– Siinä saa jo tehdä vähän enemmän töitä, kun digipainon omistaja ei suostu painamaan pientä muutaman sadan niteen erää, vaikka he muuten suostuvat painamaan mitä tahansa ja kenelle tahansa. Nykyään se on minulle iso meriitti ja kirjapainon silloinen omistaja varmasti katuu sitä vielä tänä päivänäkin.

– Tosin hänen uskonnollinen vakaumuksensa oli kuulemma este ensimmäisen Juoppohullun päiväkirjan painamiselle, joten syyt olivat hengelliset, Vuorinen tietää.

Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Seuraava vierailukohde oli pieni kopiointiliike Keravalla, joka kopioi ja liimasitoi yksitellen Juoppohullun päiväkirjan alkupään tuotannon.

– Se on "tarinan" kannalta paljon kiinnostavampaa ja hohdokkaampaa kuin digipaino, joka sylki ulos kuitenkin ihan kirjan näköistä materiaalia. Minun ensimmäiset "kirjani" sen sijaan olivat todella kopiokoneliikkeestä tulleen näköisiä, Vuorinen muistelee.

Sopimusneuvotteluissa kahden eikä yhden kauppa

Kirjan kustansi Vuorisen perustama Diktaattori Oy.

– Toki välissä on ollut piipahduksia Yleisradion palkkalistoilla, mutta pääsääntöisesti olen aina ollut yksityisyrittäjä, myös mieleltäni. Haluan itse sanella ehdot. Juoppohullun päiväkirjan kustantanut Diktaattori Oy on ollut toiminnassa vuodesta 1995, jolloin se pääasiassa myi minun tekemiä radio- ja tv-tuotantoja. Nykyään se on erikoistunut lähinnä vain kustannustoimintaan ja kirjojen verkkokauppaan.

– Minulle oli päivänselvää, että kustannan itse Juoppohullun päiväkirjan kirjaversion, mutta käydessäni kysymässä Like Kustannuksesta neuvoja pokkareiden kustantamiseen, he innostuivatkin tekemään kanssani julkaisusopimuksen.

Vuorisen yritys työllistää 2-4 kuukausipalkkalaista, pääasiassa kausityöntekijöitä. Kirjaprojektin pyöriessä kuumimmillaan 7-10 henkilöä, elokuvatuotannossa pitkälti toistasataa ihmistä.

Vuorinen kertoo ajattelevansa sopimuksia tehdessään myös vastapuolta, ei pelkkää omaa etuaan.

– Olen tottunut pitkiin yhteistöihin ja suurin este sellaiselle on, jos alkaa ahnehtia ja lypsää pikavoittoa. Minulle sopimus tarkoittaa kahden osapuolen välisen yhteistyön sinettiä. Tärkeintä on, että molemmat sopijaosapuolet ovat nimen paperiin raapaistuaan tyytyväisiä. Niissä karkeloissa myönnän joskus joutuneeni teroittamaan toiselle sopijaosapuolelle, että tässä tehdään nyt kahden eikä yhden kauppaa.

"Ei varaa ylpistymiseen"

Kun kirjaa oli myyty noin 40 000 kappaletta, Vuorinen palautti julkaisuoikeudet takaisin yritykselleen.

Nyt "Juoppista" on kaupattu yli 200 000 kappaletta, kaikkia kirjoja suomenkielisinä laitoksina yli kaksi miljoonaa.

Samalla Vuorinen on noussut vakionimeksi myydyimpien kirjailijoiden listoille muun muassa Leena Lehtolaisen, Sofi Oksasen, Ilkka Remeksen sekä Antti Tuurin seuraan.

Nousu suomalaiskirjailijoiden kermaan ei ole kihahtanut pitkänhuiskean tarinatehtailijan päähän.

– Koko alan myynti on laskenut niin radikaalisti huippuvuosistani, ettei senkään vuoksi ole minkäänlaista varaa ylpistymiseen. Mutta siitä olen terveellä tavalla ylpeä, että olen omissa "kilpailuluokissani" pysynyt edelleenkin vähintään myyntitilastojen mitalikolmikossa.

– Itse ainakin tulkitsen sen ammatillisena onnistumisena, jos ihminen menee kauppaan ja haluaa maksaa kirjoittamistani tarinoista. Käsi sydämellä, jos on myynyt vajaassa 20 vuodessa Suomen kokoisessa maassa yli kaksi miljoonaa kirjaa, niin eiköhän silloin kannata olla lähinnä kiitollinen kuin leuhka.

Vuorisen vertailulla, vähän kuin jääkiekkokatsomossa nähty kannattaja, jolla on 1990-luvulla hankittu fanipaita päällä.

– Siinä alkaa olla seurauskollisuus kohdallaan ja se on jotain, joka voisi olla tavoittelemisen arvoista, jos joku tälle alalle halajaa.

Viisi syytä boikotointiin

Myyntiluvuista ja kansansuosiosta huolimatta tietyt tahot eivät ole suoneet Vuoriselle kirjailijan statusta.

– Monet kulttuuripiireistä tulevat ystäväni ovat vähän kuin pahoitellen tunnustaneet, etteivät ole koskaan halunneet lukea kirjojani, koska niiden maine on mitä on.

Vuorinen kertoo kysyneensä kritisoijilta kirjojensa – ja hänen itsensä – maineesta. Boikotoinnin syyt tulivat lopulta selville, joista Vuorinen rustaa TOP 5 -listan.

1. Olen hypännyt kulttuuripiirien ulkopuolelta myydyimpien kirjailijoiden joukkoon. 

2. Olen kritisoinut apurahasysteemiä.  

3. En kumartele valtavirran vaan omassa päässäni juoksevan virran mukaan. 

4. Minulla on mutkaton kontakti tavalliseen kansaan.  

5. Kirjani ovat täynnä kakka- ja pissahuumoria. 

– Vain yksi näistä kohdista liittyy kirjojeni sisältöön ja jos lukisi koko tuotantoni läpi saattaisi hämmästyä, minkä verran sitä paskassa ja kusessa rypemistä niissä sitten lopulta onkaan.

Megamenestyksiä kumppanuuksilla

Vuonna 2012 Vuorisen Diktaattori ja Sofi Oksasen Silberfeldt aloittivat kustantamoiden välisen yhteistyön pokkarimarkkinoilla.

Juuri yhteistyötä Vuorinen pitää "tulevaisuuden avainsanana."

– Kaikkia osapuolia tyydyttävät kumppanuudet erilaisten jakelukanavien kanssa on se juttu, jolla voidaan tulevaisuudessa saavuttaa minun Juoppohullun päiväkirjan tai Sofi Oksasen Puhdistuksen kaltaisia megamenestyksiä.

Kustantamoyhteistyötä tärkeämpi kriteeri on kumppanin tuotteen luonteva symbioosi Vuorisen omien tuotteiden kanssa.

Ja Vuorinen on tehnyt toisenlaisillakin perusteilla diilejä.

– Ehkä kapeakatseisesti tihrustettuna "sopimattomin pari" minulle oli aikanaan markkinointiyhteistyö kirjailija Paulo Coelhon kanssa. Teimme ison kampanjan, jossa olivat Coelhon Alkemisti sekä minun Juoppohullun päiväkirja. Ehdotin kampanjan nimeksi Alkemisti feat. Alkoholisti. Coelhon manageri esti tämän suojellakseen minua! Se oli minusta ihanan liikuttava ele, sillä hän oletti, etten ole ihan kärryillä, miten voi myös itseironisesti kaupitella itseään. Mutta kampanja oli megamenestys.

"Äänikirjamarkkinoilla huimia juttuja"

Kirja-alallakin toimijat jakaantuvat kahteen eri kerrokseen, menestyjiin ja häviäjiin. Monet karsiutuvat jatkosta.

– Siitä he saavat syyttää itseään. Ilman markkinointia ei tänä päivänä myydä riviäkään kirjasta ja toinen kompastuskivi tulee olemaan kustantamon haluttavuus yhteistyökumppanina. Jos sillä ei ole sellaisia tuotteita, joiden kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, niin tulevaisuuden monihaaraisessa kustannusketjussa tie on pystyssä.

Ihmisten ajankäytön muuttuessa ja mullistuessa myös lukutottumukset ovat suuressa murroksessa.

– Jatkossa hyviä tarinoita ja viihdettä käytetään paljon enemmän kuin nyt, mutta niiden jakelukanavat tulevat kokemaan mullistuksen. Enää ei riitä, että naputtelet tarinan ja lähetät sen kirjapainoon. Sillä pitää olla monta muutakin esitysmuotoa, jotka tukevat toinen toistaan.

Vuorinen kertoo saavansa tästä rutkasti lisäkipinää.

– Olen aina ollut altis kokeilemaan uusia asioita. Esimerkiksi äänikirjamarkkinat ovat Suomessa vielä sellainen alue, jossa voi tehdä aivan huimia juttuja, ja jos se minusta on kiinni, niin yllätyksellisellä tavalla.

Vuorisen mielestä "vanhoilla kaavoihin kutistuneilla kirjailijoilla on suuri ongelma" mikäli he eivät suostu aktivoitumaan sosiaalisessa mediassa sekä toimimaan yhdessä julkisuuden kanssa.

– Ainakin esikoiskirjailijoiden on tähän ryhdyttävä, jos aikovat päästä läpi entistäkin tiheämmästä viihdemuurista.

"Antaa elämän viedä"

Palataan ajassa vuosikymmenen alkuun. Aikaan, joka toimi Vuorisen elämässä kuuluisana vedenjakajana. Tapahtui isoja asioita, kuten mies itse ajanjaksoa kuvailee.

Ensimmäinen elokuva, useita kirjoja ja radiosarjoja, äidin kuolemaan johtanut sairaus.

Oli pakko pysähtyä.

– Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen jotenkin tajusin, että jos jatkan samaa tahtia, kaikki tulee kärsimään. Oma terveys, työni jälki ja suhde perheeseeni, Vuorinen sanoo.

Samalla Vuorisen klaanissa alkoi versota pitkään harkittu haave kokeilla ulkomailla asumista ja samalla mahdollisuutta antaa lapsilla kunnon kielikylvetys.

Laulaja-näyttelijä Samuli Edelmannin esimerkin innostamana he muuttivat Maltalle syksyllä 2013. Kaksi vuotta myöhemmin osoitteeksi vaihtui Andalusia Espanjassa.

– Lapsemme ovat nyt viidettä vuotta kansainvälisessä koulussa ja jälleen kerran sain muistutuksen, että jos antaa elämän viedä, sehän vie ja todennäköisesti kuitenkin aina sinne, missä sinun kulloinkin kuuluukin olla. 

"Seikkailijan pohjoistuuli"

Tutun ympäristön hylkääminen antaa puhtia myös työhön.

– Olen aina kirjoittanut paremmin ja ollut luovempi, kun olen lähtenyt pois tutuista ympyröistä. Minussa on aina puhaltanut sellainen seikkailijan pohjoistuuli. Kyllästyn helposti samoihin ja paikallaan junnaaviin asioihin, paikkoihin ja ihmissuhteisiin.

Vieras ulkomainen ympäristö on Vuorisen mielestä myös ainoa lääke oman aikataulun järkevänä pitämiseen.

– Automaattisesti kalenterista putoavat kaikki turhanpäiväiset tapaamiset, joiden asiat voi hoitaa viidessä minuutissa meilissä. Tämä on minulle ehdottomasti ajankäytön maksimaalista hyödyntämistä. Kun hiippailen johonkin kahvilaan kirjoittamaan, se todellakin tarkoittaa intensiivistä ja tehokasta kirjoittamista.

Ei siis "jatkuvaa kännykän räpläämistä tai netissä sohlaamista".

Espanjassa asuva menestyskirjailijakin törmää toki vastoinkäymisiin. Vaikkapa tuskaan, jolloin tyydyttävää tekstiä tai sisältöä ei yksinkertaisesti synny, aikataulupaineen puhaltaessa niskaan.

– Silloin keskityn tekemään sellaisia kirjoitustöitä, jotka perustuvat enemmän konkreettisten asioiden kanssa vatkaamiseen kuin esimerkiksi uuden viihteen tuottamiseen. Ja vanhemmiten ymmärrän pyytää apua, Vuorinen sanoo.

"Vahvat elämän puolapuut lapsille"

Luovan luoja toivoo säilyttävänsä tarinatehtailijan kyvyt vielä pitkään.

– Olisi kauhistus, ei niinkään pääelinkeinoni kuihtuminen, vaan se, ettei pönttöni enää toimisi kunnolla. Se olisi hirveämpää kuin olla työttömänä. Silloin minulta olisi viety käytännössä kaikki se, minkä koen elämäksi. Kyky vuorovaikutukseen, jossa on mukana koko tunteiden kirjo, Vuorinen pohtii.

Tulevaisuuden haaveet ja tavoittelemisen arvoiset saavutukset eivät löydy uusista, vielä kirjoittamattomista kirjoista tai viihdesisällöistä.

– Ne eivät enää liity minuun vaan lapsiini. Että he saisivat ujutettua jalkansa tarpeeksi tukevasti elämän puolapuille ja kapuavat sitten parhaaksi katsomaansa vauhtia omaa elämäänsä eteenpäin. Että voisin kertoa heille riittävän uskottavasti omista kompuroinneistani, ettei heidän tarvitse toistaa jo isänsä tekemiä virheitä. Että he tarttuvat niihin puolapuihin, jotka olen vahvoiksi havainnut.

– Toki toivon, että voisin olla parempi aviomies vaimolleni ja isä lapsilleni, mutta ne taas ovat elämänosa-alueita, jotka kasvavat ja muuttuvat elämän edetessä. Onneksi, Vuorinen miettii.

Tilaa Yrittäjä-lehti tästä

 

Teksti

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuvat

Toni Härkönen

 

Kategoriat: Yrittäjät

Tarinatehtailijan täyskäännös

Yrittäjät uutisarkisto - 4 tuntia 58 min sitten

Kirjoita nettiin jotain hauskaa.

Eipä arvannut Juha Vuorinen, mihin 1990-luvun loppupuolella lausuttu neljän sanan pyyntö hänet johdattaisikaan. Ei, vaikka tekstiä pyydettiin mielikuvitusrikkaalta vekaralta, kuten Vuorinen itse itseään luonnehtii.

Eikä Vuorisesta edes pitänyt tulla kirjailijaa. Pikemminkin linja-autonkuljettaja, jonka työtä hän pikkupoikana harjoitteli kattilankansi kourassa. Tai lääkäri, nuorukaisen maailmanparantajahaaveiden herättyä.

Vai olisiko sittenkin? Olihan Juha-pojassa yksi tärkeä ominaisuus "tehdasasetuksena".

– Jo edesmennyt äitini väittää, että lastentarhanopettajat olisivat ihmetelleet, kuinka muut lapset olivat kokoontuneet ympärilleni kuuntelemaan luvalla sanoen melko erikoisia tarinoitani, Vuorinen muistelee Yrittäjä-lehden erikoishaastattelussa.

Iän karttuessa sama ominaisuus vei Vuorisen radioon, lehtiin, television ja myöhemmin – onnellisen vahingon kautta – kirjailijan uralle.

Kevätpörriäistä ja kolumneja

Oli Vuorinen raapustanut tekstejä aiemminkin. 1970-luvulla lasten legendaariseen Kevätpörriäiseen, seuraavalla vuosikymmenellä muutamiin paikallislehtiin.

– Muistaakseni ensimmäinen vakituinen kolumnisarjani ilmestyi Kehäsanomat-lehdessä, jonka päätoimittajana oli tuolloin pituiseni Matti Vanhanen. Vain toinen meistä jatkoi politiikan pariin.

Poliitikon ja yhteiskunnallisen vaikuttajan sijaan Vuorinen synnytti Juha Bergin, juoppohullun päiväkirjailijan – olihan pyyntönä kirjoittaa "jotain hauskaa".

Nykyajalta tuttu teknologia ei vielä näytellyt edes sivuroolia aloittelevan kirjailijan työskentelymetodeissa.

– Sinänsä hauskaa, ettei minulla ollut nettiyhteyttä kotona, joten kiikutin ensimmäiset osat levykkeellä portaalin omistaneeseen yhtiöön. Netin käyttö oli vuonna 1998 vain murto-osassa siitä, kuinka paljon siellä nykyään vietetään aikaa. Siinä mielessä on pienoinen ihme, että "Juoppis" pääsi kasvamaan siellä niin nopeasti kulttimaineeseen ja mahdollisti minulle uuden ammatin, Vuorinen miettii.

Nyt tekniikka on konkreettisesti mukana luomistyössä.

– Älypuhelin on verraton väline, joka toimii minulla joka paikan höyläävänä sanelukoneena. Olen matkan varrella oppinut myös sanelemaan viestini selkokielellä, sillä pitkään siellä oli vain irrallisia innostuneena huudettuja avainsanoja, joita purkaessani minulla ei ole ollut enää minkäänlaista aavistustakaan, mihin ne ovat mahtaneet liittyä.

"Lapsesta asti esiintymiskammoinen"

Teinivuosien tiskijukkakeikat puskivat Vuorista eteenpäin myös haaveilemallaan radiouralla.

Halu tuottaa tarinoita eri muodoissa myllersi lopulta niin voimakkaana, että se kaatoi Vuorisen kaikki estot ja sisäiset raja-aidat.

– Hulluinta koko hommassa on, että olen lapsesta asti ollut esiintymiskammoinen. Kaikkein hirveintä oli astella luokan eteen pitämään turpa kirsikanpunaisena esitelmää ja kuitenkin päädyin työhön, missä joudun kakomaan vieläkin isompien yleisöjen edessä.

– Radio on ollut minulle aina suuri rakkaus ja sen kanssa ei ole ongelmia, mutta televisiotyö ja puheiden pitäminen merkitsevät minulle edelleenkin jättiloikkaa kauas pois omalta mukavuusalueelta, Vuorinen tunnustaa.

Kirja kasaan kopiointiliikkeessä

Nettiin kirjoitetusta hauskuudesta noussut viinanhuuruinen ”Juoppis”, Juha Berg, ei päässyt kirjan kansien väliin ilman vastoinkäymisiä. Hänet naurettiin teoksensa kanssa ulos kirjapainosta.

– Siinä saa jo tehdä vähän enemmän töitä, kun digipainon omistaja ei suostu painamaan pientä muutaman sadan niteen erää, vaikka he muuten suostuvat painamaan mitä tahansa ja kenelle tahansa. Nykyään se on minulle iso meriitti ja kirjapainon silloinen omistaja varmasti katuu sitä vielä tänä päivänäkin.

– Tosin hänen uskonnollinen vakaumuksensa oli kuulemma este ensimmäisen Juoppohullun päiväkirjan painamiselle, joten syyt olivat hengelliset, Vuorinen tietää.

Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Seuraava vierailukohde oli pieni kopiointiliike Keravalla, joka kopioi ja liimasitoi yksitellen Juoppohullun päiväkirjan alkupään tuotannon.

– Se on "tarinan" kannalta paljon kiinnostavampaa ja hohdokkaampaa kuin digipaino, joka sylki ulos kuitenkin ihan kirjan näköistä materiaalia. Minun ensimmäiset "kirjani" sen sijaan olivat todella kopiokoneliikkeestä tulleen näköisiä, Vuorinen muistelee.

Sopimusneuvotteluissa kahden eikä yhden kauppa

Kirjan kustansi Vuorisen perustama Diktaattori Oy.

– Toki välissä on ollut piipahduksia Yleisradion palkkalistoilla, mutta pääsääntöisesti olen aina ollut yksityisyrittäjä, myös mieleltäni. Haluan itse sanella ehdot. Juoppohullun päiväkirjan kustantanut Diktaattori Oy on ollut toiminnassa vuodesta 1995, jolloin se pääasiassa myi minun tekemiä radio- ja tv-tuotantoja. Nykyään se on erikoistunut lähinnä vain kustannustoimintaan ja kirjojen verkkokauppaan.

– Minulle oli päivänselvää, että kustannan itse Juoppohullun päiväkirjan kirjaversion, mutta käydessäni kysymässä Like Kustannuksesta neuvoja pokkareiden kustantamiseen, he innostuivatkin tekemään kanssani julkaisusopimuksen.

Vuorisen yritys työllistää 2-4 kuukausipalkkalaista, pääasiassa kausityöntekijöitä. Kirjaprojektin pyöriessä kuumimmillaan 7-10 henkilöä, elokuvatuotannossa pitkälti toistasataa ihmistä.

Vuorinen kertoo ajattelevansa sopimuksia tehdessään myös vastapuolta, ei pelkkää omaa etuaan.

– Olen tottunut pitkiin yhteistöihin ja suurin este sellaiselle on, jos alkaa ahnehtia ja lypsää pikavoittoa. Minulle sopimus tarkoittaa kahden osapuolen välisen yhteistyön sinettiä. Tärkeintä on, että molemmat sopijaosapuolet ovat nimen paperiin raapaistuaan tyytyväisiä. Niissä karkeloissa myönnän joskus joutuneeni teroittamaan toiselle sopijaosapuolelle, että tässä tehdään nyt kahden eikä yhden kauppaa.

"Ei varaa ylpistymiseen"

Kun kirjaa oli myyty noin 40 000 kappaletta, Vuorinen palautti julkaisuoikeudet takaisin yritykselleen.

Nyt "Juoppista" on kaupattu yli 200 000 kappaletta, kaikkia kirjoja suomenkielisinä laitoksina yli kaksi miljoonaa.

Samalla Vuorinen on noussut vakionimeksi myydyimpien kirjailijoiden listoille muun muassa Leena Lehtolaisen, Sofi Oksasen, Ilkka Remeksen sekä Antti Tuurin seuraan.

Nousu suomalaiskirjailijoiden kermaan ei ole kihahtanut pitkänhuiskean tarinatehtailijan päähän.

– Koko alan myynti on laskenut niin radikaalisti huippuvuosistani, ettei senkään vuoksi ole minkäänlaista varaa ylpistymiseen. Mutta siitä olen terveellä tavalla ylpeä, että olen omissa "kilpailuluokissani" pysynyt edelleenkin vähintään myyntitilastojen mitalikolmikossa.

– Itse ainakin tulkitsen sen ammatillisena onnistumisena, jos ihminen menee kauppaan ja haluaa maksaa kirjoittamistani tarinoista. Käsi sydämellä, jos on myynyt vajaassa 20 vuodessa Suomen kokoisessa maassa yli kaksi miljoonaa kirjaa, niin eiköhän silloin kannata olla lähinnä kiitollinen kuin leuhka.

Vuorisen vertailulla, vähän kuin jääkiekkokatsomossa nähty kannattaja, jolla on 1990-luvulla hankittu fanipaita päällä.

– Siinä alkaa olla seurauskollisuus kohdallaan ja se on jotain, joka voisi olla tavoittelemisen arvoista, jos joku tälle alalle halajaa.

Viisi syytä boikotointiin

Myyntiluvuista ja kansansuosiosta huolimatta tietyt tahot eivät ole suoneet Vuoriselle kirjailijan statusta.

– Monet kulttuuripiireistä tulevat ystäväni ovat vähän kuin pahoitellen tunnustaneet, etteivät ole koskaan halunneet lukea kirjojani, koska niiden maine on mitä on.

Vuorinen kertoo kysyneensä kritisoijilta kirjojensa – ja hänen itsensä – maineesta. Boikotoinnin syyt tulivat lopulta selville, joista Vuorinen rustaa TOP 5 -listan.

1. Olen hypännyt kulttuuripiirien ulkopuolelta myydyimpien kirjailijoiden joukkoon. 

2. Olen kritisoinut apurahasysteemiä.  

3. En kumartele valtavirran vaan omassa päässäni juoksevan virran mukaan. 

4. Minulla on mutkaton kontakti tavalliseen kansaan.  

5. Kirjani ovat täynnä kakka- ja pissahuumoria. 

– Vain yksi näistä kohdista liittyy kirjojeni sisältöön ja jos lukisi koko tuotantoni läpi saattaisi hämmästyä, minkä verran sitä paskassa ja kusessa rypemistä niissä sitten lopulta onkaan.

Megamenestyksiä kumppanuuksilla

Vuonna 2012 Vuorisen Diktaattori ja Sofi Oksasen Silberfeldt aloittivat kustantamoiden välisen yhteistyön pokkarimarkkinoilla.

Juuri yhteistyötä Vuorinen pitää "tulevaisuuden avainsanana."

– Kaikkia osapuolia tyydyttävät kumppanuudet erilaisten jakelukanavien kanssa on se juttu, jolla voidaan tulevaisuudessa saavuttaa minun Juoppohullun päiväkirjan tai Sofi Oksasen Puhdistuksen kaltaisia megamenestyksiä.

Kustantamoyhteistyötä tärkeämpi kriteeri on kumppanin tuotteen luonteva symbioosi Vuorisen omien tuotteiden kanssa.

Ja Vuorinen on tehnyt toisenlaisillakin perusteilla diilejä.

– Ehkä kapeakatseisesti tihrustettuna "sopimattomin pari" minulle oli aikanaan markkinointiyhteistyö kirjailija Paulo Coelhon kanssa. Teimme ison kampanjan, jossa olivat Coelhon Alkemisti sekä minun Juoppohullun päiväkirja. Ehdotin kampanjan nimeksi Alkemisti feat. Alkoholisti. Coelhon manageri esti tämän suojellakseen minua! Se oli minusta ihanan liikuttava ele, sillä hän oletti, etten ole ihan kärryillä, miten voi myös itseironisesti kaupitella itseään. Mutta kampanja oli megamenestys.

"Äänikirjamarkkinoilla huimia juttuja"

Kirja-alallakin toimijat jakaantuvat kahteen eri kerrokseen, menestyjiin ja häviäjiin. Monet karsiutuvat jatkosta.

– Siitä he saavat syyttää itseään. Ilman markkinointia ei tänä päivänä myydä riviäkään kirjasta ja toinen kompastuskivi tulee olemaan kustantamon haluttavuus yhteistyökumppanina. Jos sillä ei ole sellaisia tuotteita, joiden kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, niin tulevaisuuden monihaaraisessa kustannusketjussa tie on pystyssä.

Ihmisten ajankäytön muuttuessa ja mullistuessa myös lukutottumukset ovat suuressa murroksessa.

– Jatkossa hyviä tarinoita ja viihdettä käytetään paljon enemmän kuin nyt, mutta niiden jakelukanavat tulevat kokemaan mullistuksen. Enää ei riitä, että naputtelet tarinan ja lähetät sen kirjapainoon. Sillä pitää olla monta muutakin esitysmuotoa, jotka tukevat toinen toistaan.

Vuorinen kertoo saavansa tästä rutkasti lisäkipinää.

– Olen aina ollut altis kokeilemaan uusia asioita. Esimerkiksi äänikirjamarkkinat ovat Suomessa vielä sellainen alue, jossa voi tehdä aivan huimia juttuja, ja jos se minusta on kiinni, niin yllätyksellisellä tavalla.

Vuorisen mielestä "vanhoilla kaavoihin kutistuneilla kirjailijoilla on suuri ongelma" mikäli he eivät suostu aktivoitumaan sosiaalisessa mediassa sekä toimimaan yhdessä julkisuuden kanssa.

– Ainakin esikoiskirjailijoiden on tähän ryhdyttävä, jos aikovat päästä läpi entistäkin tiheämmästä viihdemuurista.

"Antaa elämän viedä"

Palataan ajassa vuosikymmenen alkuun. Aikaan, joka toimi Vuorisen elämässä kuuluisana vedenjakajana. Tapahtui isoja asioita, kuten mies itse ajanjaksoa kuvailee.

Ensimmäinen elokuva, useita kirjoja ja radiosarjoja, äidin kuolemaan johtanut sairaus.

Oli pakko pysähtyä.

– Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen jotenkin tajusin, että jos jatkan samaa tahtia, kaikki tulee kärsimään. Oma terveys, työni jälki ja suhde perheeseeni, Vuorinen sanoo.

Samalla Vuorisen klaanissa alkoi versota pitkään harkittu haave kokeilla ulkomailla asumista ja samalla mahdollisuutta antaa lapsilla kunnon kielikylvetys.

Laulaja-näyttelijä Samuli Edelmannin esimerkin innostamana he muuttivat Maltalle syksyllä 2013. Kaksi vuotta myöhemmin osoitteeksi vaihtui Andalusia Espanjassa.

– Lapsemme ovat nyt viidettä vuotta kansainvälisessä koulussa ja jälleen kerran sain muistutuksen, että jos antaa elämän viedä, sehän vie ja todennäköisesti kuitenkin aina sinne, missä sinun kulloinkin kuuluukin olla. 

"Seikkailijan pohjoistuuli"

Tutun ympäristön hylkääminen antaa puhtia myös työhön.

– Olen aina kirjoittanut paremmin ja ollut luovempi, kun olen lähtenyt pois tutuista ympyröistä. Minussa on aina puhaltanut sellainen seikkailijan pohjoistuuli. Kyllästyn helposti samoihin ja paikallaan junnaaviin asioihin, paikkoihin ja ihmissuhteisiin.

Vieras ulkomainen ympäristö on Vuorisen mielestä myös ainoa lääke oman aikataulun järkevänä pitämiseen.

– Automaattisesti kalenterista putoavat kaikki turhanpäiväiset tapaamiset, joiden asiat voi hoitaa viidessä minuutissa meilissä. Tämä on minulle ehdottomasti ajankäytön maksimaalista hyödyntämistä. Kun hiippailen johonkin kahvilaan kirjoittamaan, se todellakin tarkoittaa intensiivistä ja tehokasta kirjoittamista.

Ei siis "jatkuvaa kännykän räpläämistä tai netissä sohlaamista".

Espanjassa asuva menestyskirjailijakin törmää toki vastoinkäymisiin. Vaikkapa tuskaan, jolloin tyydyttävää tekstiä tai sisältöä ei yksinkertaisesti synny, aikataulupaineen puhaltaessa niskaan.

– Silloin keskityn tekemään sellaisia kirjoitustöitä, jotka perustuvat enemmän konkreettisten asioiden kanssa vatkaamiseen kuin esimerkiksi uuden viihteen tuottamiseen. Ja vanhemmiten ymmärrän pyytää apua, Vuorinen sanoo.

"Vahvat elämän puolapuut lapsille"

Luovan luoja toivoo säilyttävänsä tarinatehtailijan kyvyt vielä pitkään.

– Olisi kauhistus, ei niinkään pääelinkeinoni kuihtuminen, vaan se, ettei pönttöni enää toimisi kunnolla. Se olisi hirveämpää kuin olla työttömänä. Silloin minulta olisi viety käytännössä kaikki se, minkä koen elämäksi. Kyky vuorovaikutukseen, jossa on mukana koko tunteiden kirjo, Vuorinen pohtii.

Tulevaisuuden haaveet ja tavoittelemisen arvoiset saavutukset eivät löydy uusista, vielä kirjoittamattomista kirjoista tai viihdesisällöistä.

– Ne eivät enää liity minuun vaan lapsiini. Että he saisivat ujutettua jalkansa tarpeeksi tukevasti elämän puolapuille ja kapuavat sitten parhaaksi katsomaansa vauhtia omaa elämäänsä eteenpäin. Että voisin kertoa heille riittävän uskottavasti omista kompuroinneistani, ettei heidän tarvitse toistaa jo isänsä tekemiä virheitä. Että he tarttuvat niihin puolapuihin, jotka olen vahvoiksi havainnut.

– Toki toivon, että voisin olla parempi aviomies vaimolleni ja isä lapsilleni, mutta ne taas ovat elämänosa-alueita, jotka kasvavat ja muuttuvat elämän edetessä. Onneksi, Vuorinen miettii.

Tilaa Yrittäjä-lehti tästä

 

Teksti

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuvat

Toni Härkönen

 

Kategoriat: Yrittäjät

Tarinatehtailijan täyskäännös

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 4 tuntia 58 min sitten

Kirjoita nettiin jotain hauskaa.

Eipä arvannut Juha Vuorinen, mihin 1990-luvun loppupuolella lausuttu neljän sanan pyyntö hänet johdattaisikaan. Ei, vaikka tekstiä pyydettiin mielikuvitusrikkaalta vekaralta, kuten Vuorinen itse itseään luonnehtii.

Eikä Vuorisesta edes pitänyt tulla kirjailijaa. Pikemminkin linja-autonkuljettaja, jonka työtä hän pikkupoikana harjoitteli kattilankansi kourassa. Tai lääkäri, nuorukaisen maailmanparantajahaaveiden herättyä.

Vai olisiko sittenkin? Olihan Juha-pojassa yksi tärkeä ominaisuus "tehdasasetuksena".

– Jo edesmennyt äitini väittää, että lastentarhanopettajat olisivat ihmetelleet, kuinka muut lapset olivat kokoontuneet ympärilleni kuuntelemaan luvalla sanoen melko erikoisia tarinoitani, Vuorinen muistelee Yrittäjä-lehden erikoishaastattelussa.

Iän karttuessa sama ominaisuus vei Vuorisen radioon, lehtiin, television ja myöhemmin – onnellisen vahingon kautta – kirjailijan uralle.

Kevätpörriäistä ja kolumneja

Oli Vuorinen raapustanut tekstejä aiemminkin. 1970-luvulla lasten legendaariseen Kevätpörriäiseen, seuraavalla vuosikymmenellä muutamiin paikallislehtiin.

– Muistaakseni ensimmäinen vakituinen kolumnisarjani ilmestyi Kehäsanomat-lehdessä, jonka päätoimittajana oli tuolloin pituiseni Matti Vanhanen. Vain toinen meistä jatkoi politiikan pariin.

Poliitikon ja yhteiskunnallisen vaikuttajan sijaan Vuorinen synnytti Juha Bergin, juoppohullun päiväkirjailijan – olihan pyyntönä kirjoittaa "jotain hauskaa".

Nykyajalta tuttu teknologia ei vielä näytellyt edes sivuroolia aloittelevan kirjailijan työskentelymetodeissa.

– Sinänsä hauskaa, ettei minulla ollut nettiyhteyttä kotona, joten kiikutin ensimmäiset osat levykkeellä portaalin omistaneeseen yhtiöön. Netin käyttö oli vuonna 1998 vain murto-osassa siitä, kuinka paljon siellä nykyään vietetään aikaa. Siinä mielessä on pienoinen ihme, että "Juoppis" pääsi kasvamaan siellä niin nopeasti kulttimaineeseen ja mahdollisti minulle uuden ammatin, Vuorinen miettii.

Nyt tekniikka on konkreettisesti mukana luomistyössä.

– Älypuhelin on verraton väline, joka toimii minulla joka paikan höyläävänä sanelukoneena. Olen matkan varrella oppinut myös sanelemaan viestini selkokielellä, sillä pitkään siellä oli vain irrallisia innostuneena huudettuja avainsanoja, joita purkaessani minulla ei ole ollut enää minkäänlaista aavistustakaan, mihin ne ovat mahtaneet liittyä.

"Lapsesta asti esiintymiskammoinen"

Teinivuosien tiskijukkakeikat puskivat Vuorista eteenpäin myös haaveilemallaan radiouralla.

Halu tuottaa tarinoita eri muodoissa myllersi lopulta niin voimakkaana, että se kaatoi Vuorisen kaikki estot ja sisäiset raja-aidat.

– Hulluinta koko hommassa on, että olen lapsesta asti ollut esiintymiskammoinen. Kaikkein hirveintä oli astella luokan eteen pitämään turpa kirsikanpunaisena esitelmää ja kuitenkin päädyin työhön, missä joudun kakomaan vieläkin isompien yleisöjen edessä.

– Radio on ollut minulle aina suuri rakkaus ja sen kanssa ei ole ongelmia, mutta televisiotyö ja puheiden pitäminen merkitsevät minulle edelleenkin jättiloikkaa kauas pois omalta mukavuusalueelta, Vuorinen tunnustaa.

Kirja kasaan kopiointiliikkeessä

Nettiin kirjoitetusta hauskuudesta noussut viinanhuuruinen ”Juoppis”, Juha Berg, ei päässyt kirjan kansien väliin ilman vastoinkäymisiä. Hänet naurettiin teoksensa kanssa ulos kirjapainosta.

– Siinä saa jo tehdä vähän enemmän töitä, kun digipainon omistaja ei suostu painamaan pientä muutaman sadan niteen erää, vaikka he muuten suostuvat painamaan mitä tahansa ja kenelle tahansa. Nykyään se on minulle iso meriitti ja kirjapainon silloinen omistaja varmasti katuu sitä vielä tänä päivänäkin.

– Tosin hänen uskonnollinen vakaumuksensa oli kuulemma este ensimmäisen Juoppohullun päiväkirjan painamiselle, joten syyt olivat hengelliset, Vuorinen tietää.

Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Seuraava vierailukohde oli pieni kopiointiliike Keravalla, joka kopioi ja liimasitoi yksitellen Juoppohullun päiväkirjan alkupään tuotannon.

– Se on "tarinan" kannalta paljon kiinnostavampaa ja hohdokkaampaa kuin digipaino, joka sylki ulos kuitenkin ihan kirjan näköistä materiaalia. Minun ensimmäiset "kirjani" sen sijaan olivat todella kopiokoneliikkeestä tulleen näköisiä, Vuorinen muistelee.

Sopimusneuvotteluissa kahden eikä yhden kauppa

Kirjan kustansi Vuorisen perustama Diktaattori Oy.

– Toki välissä on ollut piipahduksia Yleisradion palkkalistoilla, mutta pääsääntöisesti olen aina ollut yksityisyrittäjä, myös mieleltäni. Haluan itse sanella ehdot. Juoppohullun päiväkirjan kustantanut Diktaattori Oy on ollut toiminnassa vuodesta 1995, jolloin se pääasiassa myi minun tekemiä radio- ja tv-tuotantoja. Nykyään se on erikoistunut lähinnä vain kustannustoimintaan ja kirjojen verkkokauppaan.

– Minulle oli päivänselvää, että kustannan itse Juoppohullun päiväkirjan kirjaversion, mutta käydessäni kysymässä Like Kustannuksesta neuvoja pokkareiden kustantamiseen, he innostuivatkin tekemään kanssani julkaisusopimuksen.

Vuorisen yritys työllistää 2-4 kuukausipalkkalaista, pääasiassa kausityöntekijöitä. Kirjaprojektin pyöriessä kuumimmillaan 7-10 henkilöä, elokuvatuotannossa pitkälti toistasataa ihmistä.

Vuorinen kertoo ajattelevansa sopimuksia tehdessään myös vastapuolta, ei pelkkää omaa etuaan.

– Olen tottunut pitkiin yhteistöihin ja suurin este sellaiselle on, jos alkaa ahnehtia ja lypsää pikavoittoa. Minulle sopimus tarkoittaa kahden osapuolen välisen yhteistyön sinettiä. Tärkeintä on, että molemmat sopijaosapuolet ovat nimen paperiin raapaistuaan tyytyväisiä. Niissä karkeloissa myönnän joskus joutuneeni teroittamaan toiselle sopijaosapuolelle, että tässä tehdään nyt kahden eikä yhden kauppaa.

"Ei varaa ylpistymiseen"

Kun kirjaa oli myyty noin 40 000 kappaletta, Vuorinen palautti julkaisuoikeudet takaisin yritykselleen.

Nyt "Juoppista" on kaupattu yli 200 000 kappaletta, kaikkia kirjoja suomenkielisinä laitoksina yli kaksi miljoonaa.

Samalla Vuorinen on noussut vakionimeksi myydyimpien kirjailijoiden listoille muun muassa Leena Lehtolaisen, Sofi Oksasen, Ilkka Remeksen sekä Antti Tuurin seuraan.

Nousu suomalaiskirjailijoiden kermaan ei ole kihahtanut pitkänhuiskean tarinatehtailijan päähän.

– Koko alan myynti on laskenut niin radikaalisti huippuvuosistani, ettei senkään vuoksi ole minkäänlaista varaa ylpistymiseen. Mutta siitä olen terveellä tavalla ylpeä, että olen omissa "kilpailuluokissani" pysynyt edelleenkin vähintään myyntitilastojen mitalikolmikossa.

– Itse ainakin tulkitsen sen ammatillisena onnistumisena, jos ihminen menee kauppaan ja haluaa maksaa kirjoittamistani tarinoista. Käsi sydämellä, jos on myynyt vajaassa 20 vuodessa Suomen kokoisessa maassa yli kaksi miljoonaa kirjaa, niin eiköhän silloin kannata olla lähinnä kiitollinen kuin leuhka.

Vuorisen vertailulla, vähän kuin jääkiekkokatsomossa nähty kannattaja, jolla on 1990-luvulla hankittu fanipaita päällä.

– Siinä alkaa olla seurauskollisuus kohdallaan ja se on jotain, joka voisi olla tavoittelemisen arvoista, jos joku tälle alalle halajaa.

Viisi syytä boikotointiin

Myyntiluvuista ja kansansuosiosta huolimatta tietyt tahot eivät ole suoneet Vuoriselle kirjailijan statusta.

– Monet kulttuuripiireistä tulevat ystäväni ovat vähän kuin pahoitellen tunnustaneet, etteivät ole koskaan halunneet lukea kirjojani, koska niiden maine on mitä on.

Vuorinen kertoo kysyneensä kritisoijilta kirjojensa – ja hänen itsensä – maineesta. Boikotoinnin syyt tulivat lopulta selville, joista Vuorinen rustaa TOP 5 -listan.

1. Olen hypännyt kulttuuripiirien ulkopuolelta myydyimpien kirjailijoiden joukkoon. 

2. Olen kritisoinut apurahasysteemiä.  

3. En kumartele valtavirran vaan omassa päässäni juoksevan virran mukaan. 

4. Minulla on mutkaton kontakti tavalliseen kansaan.  

5. Kirjani ovat täynnä kakka- ja pissahuumoria. 

– Vain yksi näistä kohdista liittyy kirjojeni sisältöön ja jos lukisi koko tuotantoni läpi saattaisi hämmästyä, minkä verran sitä paskassa ja kusessa rypemistä niissä sitten lopulta onkaan.

Megamenestyksiä kumppanuuksilla

Vuonna 2012 Vuorisen Diktaattori ja Sofi Oksasen Silberfeldt aloittivat kustantamoiden välisen yhteistyön pokkarimarkkinoilla.

Juuri yhteistyötä Vuorinen pitää "tulevaisuuden avainsanana."

– Kaikkia osapuolia tyydyttävät kumppanuudet erilaisten jakelukanavien kanssa on se juttu, jolla voidaan tulevaisuudessa saavuttaa minun Juoppohullun päiväkirjan tai Sofi Oksasen Puhdistuksen kaltaisia megamenestyksiä.

Kustantamoyhteistyötä tärkeämpi kriteeri on kumppanin tuotteen luonteva symbioosi Vuorisen omien tuotteiden kanssa.

Ja Vuorinen on tehnyt toisenlaisillakin perusteilla diilejä.

– Ehkä kapeakatseisesti tihrustettuna "sopimattomin pari" minulle oli aikanaan markkinointiyhteistyö kirjailija Paulo Coelhon kanssa. Teimme ison kampanjan, jossa olivat Coelhon Alkemisti sekä minun Juoppohullun päiväkirja. Ehdotin kampanjan nimeksi Alkemisti feat. Alkoholisti. Coelhon manageri esti tämän suojellakseen minua! Se oli minusta ihanan liikuttava ele, sillä hän oletti, etten ole ihan kärryillä, miten voi myös itseironisesti kaupitella itseään. Mutta kampanja oli megamenestys.

"Äänikirjamarkkinoilla huimia juttuja"

Kirja-alallakin toimijat jakaantuvat kahteen eri kerrokseen, menestyjiin ja häviäjiin. Monet karsiutuvat jatkosta.

– Siitä he saavat syyttää itseään. Ilman markkinointia ei tänä päivänä myydä riviäkään kirjasta ja toinen kompastuskivi tulee olemaan kustantamon haluttavuus yhteistyökumppanina. Jos sillä ei ole sellaisia tuotteita, joiden kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, niin tulevaisuuden monihaaraisessa kustannusketjussa tie on pystyssä.

Ihmisten ajankäytön muuttuessa ja mullistuessa myös lukutottumukset ovat suuressa murroksessa.

– Jatkossa hyviä tarinoita ja viihdettä käytetään paljon enemmän kuin nyt, mutta niiden jakelukanavat tulevat kokemaan mullistuksen. Enää ei riitä, että naputtelet tarinan ja lähetät sen kirjapainoon. Sillä pitää olla monta muutakin esitysmuotoa, jotka tukevat toinen toistaan.

Vuorinen kertoo saavansa tästä rutkasti lisäkipinää.

– Olen aina ollut altis kokeilemaan uusia asioita. Esimerkiksi äänikirjamarkkinat ovat Suomessa vielä sellainen alue, jossa voi tehdä aivan huimia juttuja, ja jos se minusta on kiinni, niin yllätyksellisellä tavalla.

Vuorisen mielestä "vanhoilla kaavoihin kutistuneilla kirjailijoilla on suuri ongelma" mikäli he eivät suostu aktivoitumaan sosiaalisessa mediassa sekä toimimaan yhdessä julkisuuden kanssa.

– Ainakin esikoiskirjailijoiden on tähän ryhdyttävä, jos aikovat päästä läpi entistäkin tiheämmästä viihdemuurista.

"Antaa elämän viedä"

Palataan ajassa vuosikymmenen alkuun. Aikaan, joka toimi Vuorisen elämässä kuuluisana vedenjakajana. Tapahtui isoja asioita, kuten mies itse ajanjaksoa kuvailee.

Ensimmäinen elokuva, useita kirjoja ja radiosarjoja, äidin kuolemaan johtanut sairaus.

Oli pakko pysähtyä.

– Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen jotenkin tajusin, että jos jatkan samaa tahtia, kaikki tulee kärsimään. Oma terveys, työni jälki ja suhde perheeseeni, Vuorinen sanoo.

Samalla Vuorisen klaanissa alkoi versota pitkään harkittu haave kokeilla ulkomailla asumista ja samalla mahdollisuutta antaa lapsilla kunnon kielikylvetys.

Laulaja-näyttelijä Samuli Edelmannin esimerkin innostamana he muuttivat Maltalle syksyllä 2013. Kaksi vuotta myöhemmin osoitteeksi vaihtui Andalusia Espanjassa.

– Lapsemme ovat nyt viidettä vuotta kansainvälisessä koulussa ja jälleen kerran sain muistutuksen, että jos antaa elämän viedä, sehän vie ja todennäköisesti kuitenkin aina sinne, missä sinun kulloinkin kuuluukin olla. 

"Seikkailijan pohjoistuuli"

Tutun ympäristön hylkääminen antaa puhtia myös työhön.

– Olen aina kirjoittanut paremmin ja ollut luovempi, kun olen lähtenyt pois tutuista ympyröistä. Minussa on aina puhaltanut sellainen seikkailijan pohjoistuuli. Kyllästyn helposti samoihin ja paikallaan junnaaviin asioihin, paikkoihin ja ihmissuhteisiin.

Vieras ulkomainen ympäristö on Vuorisen mielestä myös ainoa lääke oman aikataulun järkevänä pitämiseen.

– Automaattisesti kalenterista putoavat kaikki turhanpäiväiset tapaamiset, joiden asiat voi hoitaa viidessä minuutissa meilissä. Tämä on minulle ehdottomasti ajankäytön maksimaalista hyödyntämistä. Kun hiippailen johonkin kahvilaan kirjoittamaan, se todellakin tarkoittaa intensiivistä ja tehokasta kirjoittamista.

Ei siis "jatkuvaa kännykän räpläämistä tai netissä sohlaamista".

Espanjassa asuva menestyskirjailijakin törmää toki vastoinkäymisiin. Vaikkapa tuskaan, jolloin tyydyttävää tekstiä tai sisältöä ei yksinkertaisesti synny, aikataulupaineen puhaltaessa niskaan.

– Silloin keskityn tekemään sellaisia kirjoitustöitä, jotka perustuvat enemmän konkreettisten asioiden kanssa vatkaamiseen kuin esimerkiksi uuden viihteen tuottamiseen. Ja vanhemmiten ymmärrän pyytää apua, Vuorinen sanoo.

"Vahvat elämän puolapuut lapsille"

Luovan luoja toivoo säilyttävänsä tarinatehtailijan kyvyt vielä pitkään.

– Olisi kauhistus, ei niinkään pääelinkeinoni kuihtuminen, vaan se, ettei pönttöni enää toimisi kunnolla. Se olisi hirveämpää kuin olla työttömänä. Silloin minulta olisi viety käytännössä kaikki se, minkä koen elämäksi. Kyky vuorovaikutukseen, jossa on mukana koko tunteiden kirjo, Vuorinen pohtii.

Tulevaisuuden haaveet ja tavoittelemisen arvoiset saavutukset eivät löydy uusista, vielä kirjoittamattomista kirjoista tai viihdesisällöistä.

– Ne eivät enää liity minuun vaan lapsiini. Että he saisivat ujutettua jalkansa tarpeeksi tukevasti elämän puolapuille ja kapuavat sitten parhaaksi katsomaansa vauhtia omaa elämäänsä eteenpäin. Että voisin kertoa heille riittävän uskottavasti omista kompuroinneistani, ettei heidän tarvitse toistaa jo isänsä tekemiä virheitä. Että he tarttuvat niihin puolapuihin, jotka olen vahvoiksi havainnut.

– Toki toivon, että voisin olla parempi aviomies vaimolleni ja isä lapsilleni, mutta ne taas ovat elämänosa-alueita, jotka kasvavat ja muuttuvat elämän edetessä. Onneksi, Vuorinen miettii.

Tilaa Yrittäjä-lehti tästä

 

Teksti

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuvat

Toni Härkönen

 

Kategoriat: Yrittäjät

Andrei Koivumäki teki itsestään brändin: Näin se onnistui

Yrittäjät tiedotteet - 16. Joulukuu 2017 - 10:48

Kun Andrei Koivumäki istuu haastateltavana pöydän ääressä, tukka on hyvin ja kello taatusti näkyy.

Aloitettuaan kiinteistövälitysalalla Koivumäki pani merkille, että pitkään alalla olleet välittäjät saattoivat hukkua harmaaseen massaan ilman, että kukaan erottuu joukosta.

– Katsoin sitä jengiä, 20 vuotta alalla olleita, joilla on tappi otsassa. En halunnut kuulua siihen massaan. Eka strategia oli se, että mut tunnetaan kolmen vuoden päästä Helsingin kiinteistövälitysbisneksen huippunimenä.

Tai välitysalan rokkitähtenä, kuten mies itse asian ilmaisee.

Tavoite on jo toteutunut. Instagramissa Koivumäellä on lähes tuhansia seuraajia. Postauksissa korostuvat kallis elämäntyyli, matkustelu ja toki se oleellisin eli asuntojen välittäminen, hashtagilla ”neliötliikkuu”.

Koivumäki puhuu paljon itsestään. Hänen henkilöbrändäyksensä rakentuu omista onnistumisista ja saavutuksista kertomiseen.

– En ole koskaan soittanut ainuttakaan kylmää myyntipuhelua enkä ole pyytänyt yhtäkään asuntoa myyntiin. Halusin alusta asti päästä tilanteeseen, jossa asiakkaat soittavat minulle.

Haastattelupäivän aamuna Koivumäki kertoo saaneensa myyntiin kuluneella viikolla kohteita kahdeksan miljoonan euron edestä.

Somestrategia kuntoon

Vielä viisi vuotta sitten tilanne oli toinen. Koivumäki  perusti oman Facebook-sivun aikana, jolloin juuri kukaan alan välittäjistä ei ollut somessa. Kun Andrei muutti opiskelujen jälkeen Lahdesta Helsinkiin, hänen tilillään oli 400 euroa. Rahat eivät riittäneet edes yksiön vuokraamiseen.

– Aloitin kertomalla, että olen hemmetin kova välittäjä, vaikka olin käytännössä keltanokka. 

Ensimmäinen vuosi oli melkoista räpeltämistä.

Siitä huolimatta Koivumäki rummutti somessa myyvänsä paljon. Hän hyödynsi silloisen työnantajansa Kiinteistömaailman vahvaa brändiä, kun oma imago oli vasta rakennusvaiheessa. Rapatessa myös roiskui.

– Kun rahaa alkoi tulla, otin kuvia naisista ja leuhkin dollareilla. Pari vuotta sitten meni vähän liian lujaa ja se maksoi pitkän parisuhteen. Sen jälkeen päätin, että yritän olla puhumatta rahasta ja naisista. Ei enää kuvia 500 euron seteleistä.

Venäläinen tausta näkyy miehen ajattelutavassa.

– Ei mua tähän pisteeseen ole tuonut niinkään tieto tai taito vaan oma mindset ja asenne. En ole elämäni aikana lukenut ainuttakaan kirjaa.

Seuraajia alkoi tulla ja strategia terävöityi. Samaan aikaan moni sai tarpeekseen.

– Punainen lanka oli kaikissa postauksissa sama: Teen helvetisti duunia ja olen pirun hyvä.

Maine ei kaikkien mieleen

Viime aikoina Koivumäen suosio on kasvanut myös myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten suosimassa LinkedIn-palvelussa. Siellä Koivumäki korostaa piirun verran enemmän ammatillista osaamistaan ja tuo esille mielikuvia.

Konttorin edessä komeileva valkoinen 100 000 euron Maserati näyttävästi esillä monissa Koivumäen postauksissa.

– Pari vuotta sitten 15 pinnaa tykkäsi, nyt ehkä puolet. Oma tapani ei ole ollut kovin suomalainen. 

Tänä vuonna tunnettuus ja suosio on noussut selkeästi uudelle tasolle. Päivittäin tulee erilaisia yhteydenottoja ja palautetta somessa. Jengi pysäyttelee silloin tällöin kadulla, ottaa kuvia tai muuten vain kiittää inspiksestä.

Välittäjien keskuudessa mielipiteet jakaantuvat vähintään yhtä selvästi.

– 50 pinnaa välittäjistä ajattelee että olen hyvä tyyppi. Toinen puolikas ajattelee että pilaan välittäjien maineen.

Koivumäkeä kuunnellessa olo on ristiriitainen. Pakostakin välillä tulee mieleen, onko miehen kiiltävä julkisuuskuva todellinen ja mitä oikeasti kätkeytyy vakuuttavien myyntipuheiden taakse.

Sitten yllättäen Koivumäki vakavoituu ja tuo esille inhimillisen puolensa.

– Kun ihmiset tulevat näytölleni, he huomaavat etten olekaan sama asia kuin kultaisen Rolexin hinta. Olen oikeasti mukava ja kohtelias.

Koivumäki kertoo esimerkin.

– Viikko sitten eräs nainen osti välittämäni asunnon. Hän kertoi kaupanteon jälkeen, että oli ennen näyttöä käynyt tarkistamassa some-tilini ja ajattelin, että mitenköhän asiointi sujuisi minun kanssani, kun meno oli hänen silmiinsä aika hurjaa. Tavattuamme näytön jälkeen toisen kerran kaupantekotilaisuudessa hän kertoi, että mielikuva olikin ollut täysin väärä.

Silti myös mielikuva Koivumäen suhteesta rahaan pitää useimmiten paikkansa. Sekin on osa hänen henkilöbrändiään.

– Kyllä, minulla on kultakello ranteessa ja tykkään kalliista asioita. En mieti kaikki postauksiani, osa tulee puolivitsillä. Eikä minua kiinnosta mitä ihmiset sanovat, kun postaan itsestäni kuvan Louis Vuittonin kengät jalassa.

Ei pelkästään miljoona-asuntoja

Kun Koivumäki jakaa mielipiteitä, hänen huomioarvonsa nousee. Se on harkittu brändistrategia. 

– Tavoitteeni on täyttynyt, olen yksi tunnetuimmista välittäjistä Suomessa. 

Koivumäen brändimielikuvasta voisi päätellä miehen olevan kallis välittäjä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kuten ei sekään, että hän myisi vain miljoona-asuntoja.

– Taloudellinen tilanteeni on turvattu, ei minun tarvitse juosta jokaisen euron perässä. Myyn silti kaiken hintaisia asuntoja. Huomenna teen kaupat 150 000 euron asunnosta Keravalla ja parin viikon päästä 2,6 miljoonan euron kodista.

Koivumäen mukaan asuntoa myyvät tuijottavat liian usein pelkkää välityspalkkiota.

– Jos kyse 100 000 euron asunnosta ja huonompi välittäjä saa viisi prosenttia vähemmän hintaa, mitä merkitystä on sillä jos huonomman välittäjän palkkio on 0,5 prosenttia halvempi?

Tästä päästään Koivumäen lempipuheenaiheeseen eli myyntiin.

– Olen myynyt tänä vuonna jo lähes 70 asuntoa. Niistä noin 80 prosenttia on ollut alle kaksi viikkoa myynnissä. Se on kappalemääräisesti sellainen määrä, jonka pk-seudulla keskitason välittäjät tekevät kahdessa vuodessa.

Tulevaisuudestaan Koivumäki ei osaa vielä varmasti sanoa. Toistaiseksi hän jatkaa myymistä.

– Teen tätä niin kauan kun nautin, mutta tuskin tulen olemaan välittäjä koko elämääni. Nyt tunnen, että olen tienristeyksessä. Voisin lopettaa tällä alalla työt vaikka saman tien, mutta toistaiseksi vielä nautin tästä älyttömästi ja paljon on vielä tehtävää. Lopetin rahan miettimisen kaksi vuotta sitten, ehkäpä juuri sen takia tämä työ on niin hauskaa.

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Andrei Koivumäki teki itsestään brändin: Näin se onnistui

Yrittäjät uutisarkisto - 16. Joulukuu 2017 - 10:48

Kun Andrei Koivumäki istuu haastateltavana pöydän ääressä, tukka on hyvin ja kello taatusti näkyy.

Aloitettuaan kiinteistövälitysalalla Koivumäki pani merkille, että pitkään alalla olleet välittäjät saattoivat hukkua harmaaseen massaan ilman, että kukaan erottuu joukosta.

– Katsoin sitä jengiä, 20 vuotta alalla olleita, joilla on tappi otsassa. En halunnut kuulua siihen massaan. Eka strategia oli se, että mut tunnetaan kolmen vuoden päästä Helsingin kiinteistövälitysbisneksen huippunimenä.

Tai välitysalan rokkitähtenä, kuten mies itse asian ilmaisee.

Tavoite on jo toteutunut. Instagramissa Koivumäellä on lähes tuhansia seuraajia. Postauksissa korostuvat kallis elämäntyyli, matkustelu ja toki se oleellisin eli asuntojen välittäminen, hashtagilla ”neliötliikkuu”.

Koivumäki puhuu paljon itsestään. Hänen henkilöbrändäyksensä rakentuu omista onnistumisista ja saavutuksista kertomiseen.

– En ole koskaan soittanut ainuttakaan kylmää myyntipuhelua enkä ole pyytänyt yhtäkään asuntoa myyntiin. Halusin alusta asti päästä tilanteeseen, jossa asiakkaat soittavat minulle.

Haastattelupäivän aamuna Koivumäki kertoo saaneensa myyntiin kuluneella viikolla kohteita kahdeksan miljoonan euron edestä.

Somestrategia kuntoon

Vielä viisi vuotta sitten tilanne oli toinen. Koivumäki  perusti oman Facebook-sivun aikana, jolloin juuri kukaan alan välittäjistä ei ollut somessa. Kun Andrei muutti opiskelujen jälkeen Lahdesta Helsinkiin, hänen tilillään oli 400 euroa. Rahat eivät riittäneet edes yksiön vuokraamiseen.

– Aloitin kertomalla, että olen hemmetin kova välittäjä, vaikka olin käytännössä keltanokka. 

Ensimmäinen vuosi oli melkoista räpeltämistä.

Siitä huolimatta Koivumäki rummutti somessa myyvänsä paljon. Hän hyödynsi silloisen työnantajansa Kiinteistömaailman vahvaa brändiä, kun oma imago oli vasta rakennusvaiheessa. Rapatessa myös roiskui.

– Kun rahaa alkoi tulla, otin kuvia naisista ja leuhkin dollareilla. Pari vuotta sitten meni vähän liian lujaa ja se maksoi pitkän parisuhteen. Sen jälkeen päätin, että yritän olla puhumatta rahasta ja naisista. Ei enää kuvia 500 euron seteleistä.

Venäläinen tausta näkyy miehen ajattelutavassa.

– Ei mua tähän pisteeseen ole tuonut niinkään tieto tai taito vaan oma mindset ja asenne. En ole elämäni aikana lukenut ainuttakaan kirjaa.

Seuraajia alkoi tulla ja strategia terävöityi. Samaan aikaan moni sai tarpeekseen.

– Punainen lanka oli kaikissa postauksissa sama: Teen helvetisti duunia ja olen pirun hyvä.

Maine ei kaikkien mieleen

Viime aikoina Koivumäen suosio on kasvanut myös myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten suosimassa LinkedIn-palvelussa. Siellä Koivumäki korostaa piirun verran enemmän ammatillista osaamistaan ja tuo esille mielikuvia.

Konttorin edessä komeileva valkoinen 100 000 euron Maserati näyttävästi esillä monissa Koivumäen postauksissa.

– Pari vuotta sitten 15 pinnaa tykkäsi, nyt ehkä puolet. Oma tapani ei ole ollut kovin suomalainen. 

Tänä vuonna tunnettuus ja suosio on noussut selkeästi uudelle tasolle. Päivittäin tulee erilaisia yhteydenottoja ja palautetta somessa. Jengi pysäyttelee silloin tällöin kadulla, ottaa kuvia tai muuten vain kiittää inspiksestä.

Välittäjien keskuudessa mielipiteet jakaantuvat vähintään yhtä selvästi.

– 50 pinnaa välittäjistä ajattelee että olen hyvä tyyppi. Toinen puolikas ajattelee että pilaan välittäjien maineen.

Koivumäkeä kuunnellessa olo on ristiriitainen. Pakostakin välillä tulee mieleen, onko miehen kiiltävä julkisuuskuva todellinen ja mitä oikeasti kätkeytyy vakuuttavien myyntipuheiden taakse.

Sitten yllättäen Koivumäki vakavoituu ja tuo esille inhimillisen puolensa.

– Kun ihmiset tulevat näytölleni, he huomaavat etten olekaan sama asia kuin kultaisen Rolexin hinta. Olen oikeasti mukava ja kohtelias.

Koivumäki kertoo esimerkin.

– Viikko sitten eräs nainen osti välittämäni asunnon. Hän kertoi kaupanteon jälkeen, että oli ennen näyttöä käynyt tarkistamassa some-tilini ja ajattelin, että mitenköhän asiointi sujuisi minun kanssani, kun meno oli hänen silmiinsä aika hurjaa. Tavattuamme näytön jälkeen toisen kerran kaupantekotilaisuudessa hän kertoi, että mielikuva olikin ollut täysin väärä.

Silti myös mielikuva Koivumäen suhteesta rahaan pitää useimmiten paikkansa. Sekin on osa hänen henkilöbrändiään.

– Kyllä, minulla on kultakello ranteessa ja tykkään kalliista asioita. En mieti kaikki postauksiani, osa tulee puolivitsillä. Eikä minua kiinnosta mitä ihmiset sanovat, kun postaan itsestäni kuvan Louis Vuittonin kengät jalassa.

Ei pelkästään miljoona-asuntoja

Kun Koivumäki jakaa mielipiteitä, hänen huomioarvonsa nousee. Se on harkittu brändistrategia. 

– Tavoitteeni on täyttynyt, olen yksi tunnetuimmista välittäjistä Suomessa. 

Koivumäen brändimielikuvasta voisi päätellä miehen olevan kallis välittäjä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kuten ei sekään, että hän myisi vain miljoona-asuntoja.

– Taloudellinen tilanteeni on turvattu, ei minun tarvitse juosta jokaisen euron perässä. Myyn silti kaiken hintaisia asuntoja. Huomenna teen kaupat 150 000 euron asunnosta Keravalla ja parin viikon päästä 2,6 miljoonan euron kodista.

Koivumäen mukaan asuntoa myyvät tuijottavat liian usein pelkkää välityspalkkiota.

– Jos kyse 100 000 euron asunnosta ja huonompi välittäjä saa viisi prosenttia vähemmän hintaa, mitä merkitystä on sillä jos huonomman välittäjän palkkio on 0,5 prosenttia halvempi?

Tästä päästään Koivumäen lempipuheenaiheeseen eli myyntiin.

– Olen myynyt tänä vuonna jo lähes 70 asuntoa. Niistä noin 80 prosenttia on ollut alle kaksi viikkoa myynnissä. Se on kappalemääräisesti sellainen määrä, jonka pk-seudulla keskitason välittäjät tekevät kahdessa vuodessa.

Tulevaisuudestaan Koivumäki ei osaa vielä varmasti sanoa. Toistaiseksi hän jatkaa myymistä.

– Teen tätä niin kauan kun nautin, mutta tuskin tulen olemaan välittäjä koko elämääni. Nyt tunnen, että olen tienristeyksessä. Voisin lopettaa tällä alalla työt vaikka saman tien, mutta toistaiseksi vielä nautin tästä älyttömästi ja paljon on vielä tehtävää. Lopetin rahan miettimisen kaksi vuotta sitten, ehkäpä juuri sen takia tämä työ on niin hauskaa.

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Andrei Koivumäki teki itsestään brändin: Näin se onnistui

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 16. Joulukuu 2017 - 10:48

Kun Andrei Koivumäki istuu haastateltavana pöydän ääressä, tukka on hyvin ja kello taatusti näkyy.

Aloitettuaan kiinteistövälitysalalla Koivumäki pani merkille, että pitkään alalla olleet välittäjät saattoivat hukkua harmaaseen massaan ilman, että kukaan erottuu joukosta.

– Katsoin sitä jengiä, 20 vuotta alalla olleita, joilla on tappi otsassa. En halunnut kuulua siihen massaan. Eka strategia oli se, että mut tunnetaan kolmen vuoden päästä Helsingin kiinteistövälitysbisneksen huippunimenä.

Tai välitysalan rokkitähtenä, kuten mies itse asian ilmaisee.

Tavoite on jo toteutunut. Instagramissa Koivumäellä on lähes tuhansia seuraajia. Postauksissa korostuvat kallis elämäntyyli, matkustelu ja toki se oleellisin eli asuntojen välittäminen, hashtagilla ”neliötliikkuu”.

Koivumäki puhuu paljon itsestään. Hänen henkilöbrändäyksensä rakentuu omista onnistumisista ja saavutuksista kertomiseen.

– En ole koskaan soittanut ainuttakaan kylmää myyntipuhelua enkä ole pyytänyt yhtäkään asuntoa myyntiin. Halusin alusta asti päästä tilanteeseen, jossa asiakkaat soittavat minulle.

Haastattelupäivän aamuna Koivumäki kertoo saaneensa myyntiin kuluneella viikolla kohteita kahdeksan miljoonan euron edestä.

Somestrategia kuntoon

Vielä viisi vuotta sitten tilanne oli toinen. Koivumäki  perusti oman Facebook-sivun aikana, jolloin juuri kukaan alan välittäjistä ei ollut somessa. Kun Andrei muutti opiskelujen jälkeen Lahdesta Helsinkiin, hänen tilillään oli 400 euroa. Rahat eivät riittäneet edes yksiön vuokraamiseen.

– Aloitin kertomalla, että olen hemmetin kova välittäjä, vaikka olin käytännössä keltanokka. 

Ensimmäinen vuosi oli melkoista räpeltämistä.

Siitä huolimatta Koivumäki rummutti somessa myyvänsä paljon. Hän hyödynsi silloisen työnantajansa Kiinteistömaailman vahvaa brändiä, kun oma imago oli vasta rakennusvaiheessa. Rapatessa myös roiskui.

– Kun rahaa alkoi tulla, otin kuvia naisista ja leuhkin dollareilla. Pari vuotta sitten meni vähän liian lujaa ja se maksoi pitkän parisuhteen. Sen jälkeen päätin, että yritän olla puhumatta rahasta ja naisista. Ei enää kuvia 500 euron seteleistä.

Venäläinen tausta näkyy miehen ajattelutavassa.

– Ei mua tähän pisteeseen ole tuonut niinkään tieto tai taito vaan oma mindset ja asenne. En ole elämäni aikana lukenut ainuttakaan kirjaa.

Seuraajia alkoi tulla ja strategia terävöityi. Samaan aikaan moni sai tarpeekseen.

– Punainen lanka oli kaikissa postauksissa sama: Teen helvetisti duunia ja olen pirun hyvä.

Maine ei kaikkien mieleen

Viime aikoina Koivumäen suosio on kasvanut myös myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten suosimassa LinkedIn-palvelussa. Siellä Koivumäki korostaa piirun verran enemmän ammatillista osaamistaan ja tuo esille mielikuvia.

Konttorin edessä komeileva valkoinen 100 000 euron Maserati näyttävästi esillä monissa Koivumäen postauksissa.

– Pari vuotta sitten 15 pinnaa tykkäsi, nyt ehkä puolet. Oma tapani ei ole ollut kovin suomalainen. 

Tänä vuonna tunnettuus ja suosio on noussut selkeästi uudelle tasolle. Päivittäin tulee erilaisia yhteydenottoja ja palautetta somessa. Jengi pysäyttelee silloin tällöin kadulla, ottaa kuvia tai muuten vain kiittää inspiksestä.

Välittäjien keskuudessa mielipiteet jakaantuvat vähintään yhtä selvästi.

– 50 pinnaa välittäjistä ajattelee että olen hyvä tyyppi. Toinen puolikas ajattelee että pilaan välittäjien maineen.

Koivumäkeä kuunnellessa olo on ristiriitainen. Pakostakin välillä tulee mieleen, onko miehen kiiltävä julkisuuskuva todellinen ja mitä oikeasti kätkeytyy vakuuttavien myyntipuheiden taakse.

Sitten yllättäen Koivumäki vakavoituu ja tuo esille inhimillisen puolensa.

– Kun ihmiset tulevat näytölleni, he huomaavat etten olekaan sama asia kuin kultaisen Rolexin hinta. Olen oikeasti mukava ja kohtelias.

Koivumäki kertoo esimerkin.

– Viikko sitten eräs nainen osti välittämäni asunnon. Hän kertoi kaupanteon jälkeen, että oli ennen näyttöä käynyt tarkistamassa some-tilini ja ajattelin, että mitenköhän asiointi sujuisi minun kanssani, kun meno oli hänen silmiinsä aika hurjaa. Tavattuamme näytön jälkeen toisen kerran kaupantekotilaisuudessa hän kertoi, että mielikuva olikin ollut täysin väärä.

Silti myös mielikuva Koivumäen suhteesta rahaan pitää useimmiten paikkansa. Sekin on osa hänen henkilöbrändiään.

– Kyllä, minulla on kultakello ranteessa ja tykkään kalliista asioita. En mieti kaikki postauksiani, osa tulee puolivitsillä. Eikä minua kiinnosta mitä ihmiset sanovat, kun postaan itsestäni kuvan Louis Vuittonin kengät jalassa.

Ei pelkästään miljoona-asuntoja

Kun Koivumäki jakaa mielipiteitä, hänen huomioarvonsa nousee. Se on harkittu brändistrategia. 

– Tavoitteeni on täyttynyt, olen yksi tunnetuimmista välittäjistä Suomessa. 

Koivumäen brändimielikuvasta voisi päätellä miehen olevan kallis välittäjä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kuten ei sekään, että hän myisi vain miljoona-asuntoja.

– Taloudellinen tilanteeni on turvattu, ei minun tarvitse juosta jokaisen euron perässä. Myyn silti kaiken hintaisia asuntoja. Huomenna teen kaupat 150 000 euron asunnosta Keravalla ja parin viikon päästä 2,6 miljoonan euron kodista.

Koivumäen mukaan asuntoa myyvät tuijottavat liian usein pelkkää välityspalkkiota.

– Jos kyse 100 000 euron asunnosta ja huonompi välittäjä saa viisi prosenttia vähemmän hintaa, mitä merkitystä on sillä jos huonomman välittäjän palkkio on 0,5 prosenttia halvempi?

Tästä päästään Koivumäen lempipuheenaiheeseen eli myyntiin.

– Olen myynyt tänä vuonna jo lähes 70 asuntoa. Niistä noin 80 prosenttia on ollut alle kaksi viikkoa myynnissä. Se on kappalemääräisesti sellainen määrä, jonka pk-seudulla keskitason välittäjät tekevät kahdessa vuodessa.

Tulevaisuudestaan Koivumäki ei osaa vielä varmasti sanoa. Toistaiseksi hän jatkaa myymistä.

– Teen tätä niin kauan kun nautin, mutta tuskin tulen olemaan välittäjä koko elämääni. Nyt tunnen, että olen tienristeyksessä. Voisin lopettaa tällä alalla työt vaikka saman tien, mutta toistaiseksi vielä nautin tästä älyttömästi ja paljon on vielä tehtävää. Lopetin rahan miettimisen kaksi vuotta sitten, ehkäpä juuri sen takia tämä työ on niin hauskaa.

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Joulupukkisivusto paljastaa isot hintaerot: Kokenut pukki Helsingistä on kallein

Yrittäjät tiedotteet - 15. Joulukuu 2017 - 17:19

Joulupukit voivat ilmoittaa palveluistaan esimerkiksi osoitteissa joulupukkipalvelu.fi, pukkijouluksi.fi ja tilaajoulupukki.fi.

Tilauspukkien hinnoissa on merkittäviä eroja. Joulupukkien tilaamisen helpottamiseen erikoistuneiden verkkosivustojen ilmoitusten perusteella halvimmat pukit löytyvät lähes poikkeuksetta Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista. Kalleinta pukin tilaaminen on sen sijaan odotetusti pääkaupunkiseudulla.

Pukin hintaan vaikuttaa ratkaisevasti se, miten kokenut hän on. Monessa ilmoituksessa korostetaan laatua, mikä viittaa esimerkiksi pukin pukeutumiseen ja paneutumiseen. Myös kohteessa käytettävä aika sekä laulutaito saattavat vaikuttaa hinnoitteluun. Joillakin pukeilla on mukanaan myös muori ja tonttu, jolloin hinta hyppää helposti ylöspäin. Monessa ilmoituksessa korostetaan pukin raittiutta.

Kalleimmat 140 euroa

Joulupukkipalvelu.fin ilmoitusten perusteella pukit tarjoavat palveluksiaan varsin eri hinnoilla. Useimmiten hintaerot ovat kuitenkin alueiden välisiä, sillä yhden alueen sisällä hintakilpailu pitää yleensä huolen siitä, ettei isoja eroja pääse syntymään. Silti esimerkiksi Helsingissä pukin voi löytää halvimmillaan alle 70 eurolla. Kalleimmille joulupukeille on sen sijaan pulitettava yli 100 euroa.

Hintansa puolesta joukosta erottuu muun muassa Partiolippukunta Haagan Eräveikot ry, jonka hintahaitari joulupukkipalvelulle on 70-140 euroa.

Muualla Suomessa hinnat keskittyvät 60-70 euroon. Suomen halvimmat joulupukit näyttävät lähtevän liikkeelle noin 50 euron hinnalla. Sitä edullisempaa palvelua on vaikea löytää.

Useimmissa ilmoituspalveluissa on mainittu myös pukin visiitin kesto, joka on yleensä vähintään 10 minuuttia. Yli 20 minuutin pituisia käyntejä tarjotaan selvästi harvemmin. Joukosta löytyy myös varsinaisia pikapukkeja, jotka viipyvät kohteessa vain viisi minuuttia.

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Joulupukkisivusto paljastaa isot hintaerot: Kokenut pukki Helsingistä on kallein

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Joulukuu 2017 - 17:19

Joulupukit voivat ilmoittaa palveluistaan esimerkiksi osoitteissa joulupukkipalvelu.fi, pukkijouluksi.fi ja tilaajoulupukki.fi.

Tilauspukkien hinnoissa on merkittäviä eroja. Joulupukkien tilaamisen helpottamiseen erikoistuneiden verkkosivustojen ilmoitusten perusteella halvimmat pukit löytyvät lähes poikkeuksetta Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista. Kalleinta pukin tilaaminen on sen sijaan odotetusti pääkaupunkiseudulla.

Pukin hintaan vaikuttaa ratkaisevasti se, miten kokenut hän on. Monessa ilmoituksessa korostetaan laatua, mikä viittaa esimerkiksi pukin pukeutumiseen ja paneutumiseen. Myös kohteessa käytettävä aika sekä laulutaito saattavat vaikuttaa hinnoitteluun. Joillakin pukeilla on mukanaan myös muori ja tonttu, jolloin hinta hyppää helposti ylöspäin. Monessa ilmoituksessa korostetaan pukin raittiutta.

Kalleimmat 140 euroa

Joulupukkipalvelu.fin ilmoitusten perusteella pukit tarjoavat palveluksiaan varsin eri hinnoilla. Useimmiten hintaerot ovat kuitenkin alueiden välisiä, sillä yhden alueen sisällä hintakilpailu pitää yleensä huolen siitä, ettei isoja eroja pääse syntymään. Silti esimerkiksi Helsingissä pukin voi löytää halvimmillaan alle 70 eurolla. Kalleimmille joulupukeille on sen sijaan pulitettava yli 100 euroa.

Hintansa puolesta joukosta erottuu muun muassa Partiolippukunta Haagan Eräveikot ry, jonka hintahaitari joulupukkipalvelulle on 70-140 euroa.

Muualla Suomessa hinnat keskittyvät 60-70 euroon. Suomen halvimmat joulupukit näyttävät lähtevän liikkeelle noin 50 euron hinnalla. Sitä edullisempaa palvelua on vaikea löytää.

Useimmissa ilmoituspalveluissa on mainittu myös pukin visiitin kesto, joka on yleensä vähintään 10 minuuttia. Yli 20 minuutin pituisia käyntejä tarjotaan selvästi harvemmin. Joukosta löytyy myös varsinaisia pikapukkeja, jotka viipyvät kohteessa vain viisi minuuttia.

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Joulupukkisivusto paljastaa isot hintaerot: Kokenut pukki Helsingistä on kallein

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 15. Joulukuu 2017 - 17:19

Joulupukit voivat ilmoittaa palveluistaan esimerkiksi osoitteissa joulupukkipalvelu.fi, pukkijouluksi.fi ja tilaajoulupukki.fi.

Tilauspukkien hinnoissa on merkittäviä eroja. Joulupukkien tilaamisen helpottamiseen erikoistuneiden verkkosivustojen ilmoitusten perusteella halvimmat pukit löytyvät lähes poikkeuksetta Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista. Kalleinta pukin tilaaminen on sen sijaan odotetusti pääkaupunkiseudulla.

Pukin hintaan vaikuttaa ratkaisevasti se, miten kokenut hän on. Monessa ilmoituksessa korostetaan laatua, mikä viittaa esimerkiksi pukin pukeutumiseen ja paneutumiseen. Myös kohteessa käytettävä aika sekä laulutaito saattavat vaikuttaa hinnoitteluun. Joillakin pukeilla on mukanaan myös muori ja tonttu, jolloin hinta hyppää helposti ylöspäin. Monessa ilmoituksessa korostetaan pukin raittiutta.

Kalleimmat 140 euroa

Joulupukkipalvelu.fin ilmoitusten perusteella pukit tarjoavat palveluksiaan varsin eri hinnoilla. Useimmiten hintaerot ovat kuitenkin alueiden välisiä, sillä yhden alueen sisällä hintakilpailu pitää yleensä huolen siitä, ettei isoja eroja pääse syntymään. Silti esimerkiksi Helsingissä pukin voi löytää halvimmillaan alle 70 eurolla. Kalleimmille joulupukeille on sen sijaan pulitettava yli 100 euroa.

Hintansa puolesta joukosta erottuu muun muassa Partiolippukunta Haagan Eräveikot ry, jonka hintahaitari joulupukkipalvelulle on 70-140 euroa.

Muualla Suomessa hinnat keskittyvät 60-70 euroon. Suomen halvimmat joulupukit näyttävät lähtevän liikkeelle noin 50 euron hinnalla. Sitä edullisempaa palvelua on vaikea löytää.

Useimmissa ilmoituspalveluissa on mainittu myös pukin visiitin kesto, joka on yleensä vähintään 10 minuuttia. Yli 20 minuutin pituisia käyntejä tarjotaan selvästi harvemmin. Joukosta löytyy myös varsinaisia pikapukkeja, jotka viipyvät kohteessa vain viisi minuuttia.

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Alkoholilain uudistus saa vipinää pienpanimoihin: "Limuviinojen kysyntä tulee räjähtämään"

Yrittäjät tiedotteet - 15. Joulukuu 2017 - 15:35

Eduskunnan suuri valiokunta päätyi tukemaan eduskunnan täysistunnon äänestyspäätöstä, mikä merkitsee nelosoluiden tuloa ruokakauppojen hyllyille. Samalla myös niin sanotut limuviinat tulevat myyntiin ruokakauppoihin.

– On hyvä juttu, että lainsäädäntö meni tältä osin eteenpäin. Alkoholilaissa mennään nyt oikeaan, sääntelyn purkamisen suuntaan, Suomen Yrittäjien kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekin kommentoi.

Grekin pitää hyvänä myös sitä, että byrokratia ravintoloiden jatkoajan pyytämiseksi poistui ja jatkossa ravintola voi itse ilmoittaa asiasta.

– On myös kannatettavaa, että Alkon monopolia aletaan asteittain purkaa. Oikeita paikkoja väkevien alkoholijuomien vapauttamisen jatkamiseen ovat ravintolat. Sitä kautta esimerkiksi viinejä pitäisi saada myyntiin. Nuorisotyöllisyyden kannalta on hyvä, että 16-vuotiaskin voi työllistyä ravintoloissa, kun saa myydä kaikkia ravintolan tuotteita. 

"Meistä tulee Alkon kilpailija"

Joensuulainen Panimo Honkavuori on yksi pienpanimoista, joiden toiminta saattaa mullistua alkoholilain muutoksen seurauksena.

– Nyt odotusarvona on se, että saamme tuotteillemme ulosmyyntioikeuden. Näillä näkymin se on mahdollista maaliskuun alusta lähtien. Se on ehdottomasti lakiuudistuksen suurin vaikutus meille, toimitusjohtaja Jani Honkanen sanoo.

Käytännössä uudistus tarkoittaa oman myymälän perustamista. Panimot saavat myydä ulos enintään 12-prosenttisia oluita eli käytännössä kaikkia tuotteitaan.

– Meistä tulee tavallaan Alkon kilpailija. Lakimuutoksen jälkeen on helpompaa tehdä tilausoluita omilla etiketeillä suoraan yrityksille, ilman välikäsiä, Honkasen yhtiökumppani Ville Vuorio sanoo.

Hyllytila ulkomaisille oluille?

Honkasen mukaan on vielä epäselvää, miten kaupassa myytävien oluiden alkoholirajan nostaminen 5,5 prosenttiin vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen.

– Tuskin kukaan voi sitä kiistää, etteikö alkoholin kulutus tulisi kasvamaan. Se jää nähtäväksi, mitä käy vanhoille keskioluen vahvuisille tuotteille.

Lakimuutoksen myötä Suomen ruokakaupoissa saatetaan nähdä entistä enemmän myös ulkomaisia oluita. 

 – Tässä on sellainen mahdollisuus, että isot keskieurooppalaiset panimot alkavat tuoda premium-lagereita Suomen markkinoille. Sillä voi olla suomalaisille pienpanimoille ikäviä vaikutuksia, jos hyllytila menee eurooppalaisille oluille.

Jatkossa yhä useammasta olutpanimosta voi tulla myös limuviinojen valmistaja.

– Limuviinoja voi tehdä parissa kolmessa päivässä myyntikuntoon, selvästi nopeammin kuin oluita. Valmistustavan muutos on iso. Uskon, että limuviinojen markkina tulee räjähtämään.

Kuva: Panimo Honkavuori

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Alkoholilain uudistus saa vipinää pienpanimoihin: "Limuviinojen kysyntä tulee räjähtämään"

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Joulukuu 2017 - 15:35

Eduskunnan suuri valiokunta päätyi tukemaan eduskunnan täysistunnon äänestyspäätöstä, mikä merkitsee nelosoluiden tuloa ruokakauppojen hyllyille. Samalla myös niin sanotut limuviinat tulevat myyntiin ruokakauppoihin.

– On hyvä juttu, että lainsäädäntö meni tältä osin eteenpäin. Alkoholilaissa mennään nyt oikeaan, sääntelyn purkamisen suuntaan, Suomen Yrittäjien kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekin kommentoi.

Grekin pitää hyvänä myös sitä, että byrokratia ravintoloiden jatkoajan pyytämiseksi poistui ja jatkossa ravintola voi itse ilmoittaa asiasta.

– On myös kannatettavaa, että Alkon monopolia aletaan asteittain purkaa. Oikeita paikkoja väkevien alkoholijuomien vapauttamisen jatkamiseen ovat ravintolat. Sitä kautta esimerkiksi viinejä pitäisi saada myyntiin. Nuorisotyöllisyyden kannalta on hyvä, että 16-vuotiaskin voi työllistyä ravintoloissa, kun saa myydä kaikkia ravintolan tuotteita. 

"Meistä tulee Alkon kilpailija"

Joensuulainen Panimo Honkavuori on yksi pienpanimoista, joiden toiminta saattaa mullistua alkoholilain muutoksen seurauksena.

– Nyt odotusarvona on se, että saamme tuotteillemme ulosmyyntioikeuden. Näillä näkymin se on mahdollista maaliskuun alusta lähtien. Se on ehdottomasti lakiuudistuksen suurin vaikutus meille, toimitusjohtaja Jani Honkanen sanoo.

Käytännössä uudistus tarkoittaa oman myymälän perustamista. Panimot saavat myydä ulos enintään 12-prosenttisia oluita eli käytännössä kaikkia tuotteitaan.

– Meistä tulee tavallaan Alkon kilpailija. Lakimuutoksen jälkeen on helpompaa tehdä tilausoluita omilla etiketeillä suoraan yrityksille, ilman välikäsiä, Honkasen yhtiökumppani Ville Vuorio sanoo.

Hyllytila ulkomaisille oluille?

Honkasen mukaan on vielä epäselvää, miten kaupassa myytävien oluiden alkoholirajan nostaminen 5,5 prosenttiin vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen.

– Tuskin kukaan voi sitä kiistää, etteikö alkoholin kulutus tulisi kasvamaan. Se jää nähtäväksi, mitä käy vanhoille keskioluen vahvuisille tuotteille.

Lakimuutoksen myötä Suomen ruokakaupoissa saatetaan nähdä entistä enemmän myös ulkomaisia oluita. 

 – Tässä on sellainen mahdollisuus, että isot keskieurooppalaiset panimot alkavat tuoda premium-lagereita Suomen markkinoille. Sillä voi olla suomalaisille pienpanimoille ikäviä vaikutuksia, jos hyllytila menee eurooppalaisille oluille.

Jatkossa yhä useammasta olutpanimosta voi tulla myös limuviinojen valmistaja.

– Limuviinoja voi tehdä parissa kolmessa päivässä myyntikuntoon, selvästi nopeammin kuin oluita. Valmistustavan muutos on iso. Uskon, että limuviinojen markkina tulee räjähtämään.

Kuva: Panimo Honkavuori

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Alkoholilain uudistus saa vipinää pienpanimoihin: "Limuviinojen kysyntä tulee räjähtämään"

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 15. Joulukuu 2017 - 15:35

Eduskunnan suuri valiokunta päätyi tukemaan eduskunnan täysistunnon äänestyspäätöstä, mikä merkitsee nelosoluiden tuloa ruokakauppojen hyllyille. Samalla myös niin sanotut limuviinat tulevat myyntiin ruokakauppoihin.

– On hyvä juttu, että lainsäädäntö meni tältä osin eteenpäin. Alkoholilaissa mennään nyt oikeaan, sääntelyn purkamisen suuntaan, Suomen Yrittäjien kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekin kommentoi.

Grekin pitää hyvänä myös sitä, että byrokratia ravintoloiden jatkoajan pyytämiseksi poistui ja jatkossa ravintola voi itse ilmoittaa asiasta.

– On myös kannatettavaa, että Alkon monopolia aletaan asteittain purkaa. Oikeita paikkoja väkevien alkoholijuomien vapauttamisen jatkamiseen ovat ravintolat. Sitä kautta esimerkiksi viinejä pitäisi saada myyntiin. Nuorisotyöllisyyden kannalta on hyvä, että 16-vuotiaskin voi työllistyä ravintoloissa, kun saa myydä kaikkia ravintolan tuotteita. 

"Meistä tulee Alkon kilpailija"

Joensuulainen Panimo Honkavuori on yksi pienpanimoista, joiden toiminta saattaa mullistua alkoholilain muutoksen seurauksena.

– Nyt odotusarvona on se, että saamme tuotteillemme ulosmyyntioikeuden. Näillä näkymin se on mahdollista maaliskuun alusta lähtien. Se on ehdottomasti lakiuudistuksen suurin vaikutus meille, toimitusjohtaja Jani Honkanen sanoo.

Käytännössä uudistus tarkoittaa oman myymälän perustamista. Panimot saavat myydä ulos enintään 12-prosenttisia oluita eli käytännössä kaikkia tuotteitaan.

– Meistä tulee tavallaan Alkon kilpailija. Lakimuutoksen jälkeen on helpompaa tehdä tilausoluita omilla etiketeillä suoraan yrityksille, ilman välikäsiä, Honkasen yhtiökumppani Ville Vuorio sanoo.

Hyllytila ulkomaisille oluille?

Honkasen mukaan on vielä epäselvää, miten kaupassa myytävien oluiden alkoholirajan nostaminen 5,5 prosenttiin vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen.

– Tuskin kukaan voi sitä kiistää, etteikö alkoholin kulutus tulisi kasvamaan. Se jää nähtäväksi, mitä käy vanhoille keskioluen vahvuisille tuotteille.

Lakimuutoksen myötä Suomen ruokakaupoissa saatetaan nähdä entistä enemmän myös ulkomaisia oluita. 

 – Tässä on sellainen mahdollisuus, että isot keskieurooppalaiset panimot alkavat tuoda premium-lagereita Suomen markkinoille. Sillä voi olla suomalaisille pienpanimoille ikäviä vaikutuksia, jos hyllytila menee eurooppalaisille oluille.

Jatkossa yhä useammasta olutpanimosta voi tulla myös limuviinojen valmistaja.

– Limuviinoja voi tehdä parissa kolmessa päivässä myyntikuntoon, selvästi nopeammin kuin oluita. Valmistustavan muutos on iso. Uskon, että limuviinojen markkina tulee räjähtämään.

Kuva: Panimo Honkavuori

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Kuntosalibisnekseen uudella otteella: Asiakas päättää, millä laitteella haluaa harjoitella

Yrittäjät tiedotteet - 15. Joulukuu 2017 - 13:40

Riihimäkeläisen Omasali Oy:n toimitusjohtaja Hannu Mäkelä tekee pitkää päivää. Työn alla on kaupunkiin avattava uusi sali, Kuntokeskus Riihimäki. Tilat ovat vielä pahasti vaiheessa, mutta yrittäjä lupaa salin avautuvan tammikuun aikana.

Omasali tunnetaan kuntosalivälineitä myyvästä verkkokaupasta. Uuden salin myötä yrityksen varasto siirtyy samaan osoitteeseen kuntokeskuksen kanssa.

– Konsepti on aivan uudenlainen. Koska me myymme kuntosalilaitteita, voimme päivittää niitä salille jatkuvasti ja tuoda asiakkaiden testattavaksi uusia laitteita. Toisin sanoen osallistamme asiakkaat laitekannan kehittämiseen, Mäkelä kertoo.

Tavallisesti laitteiden vaihtaminen kuntosalilla ei ole aivan läpihuutojuttu. Asiakkaita toki kuunnellaan, mutta laitevalikoima voi pysyä pitkään samana.

– Asiakkaille laitekannan vaihtuminen on iso etu. Käytössä on koko ajan uusimmat ja huolletut laitteet. Samalla pystymme vastaamaan paremmin asiakkaiden palautteeseen, Omasalin asiakkuuspäällikkö Elina Koponen huomauttaa.

Laitteilla on Hannu Mäkelän mukaan iso merkitys kuntosalin kehittämisessä. 

– Tärkein kuntosalilla on mielestäni se, että laitteet sopivat kohderyhmälle ja että salilla on otettu huomioon myös aloittelevat käyttäjät. Omasalin näkökulmasta on toimiva ratkaisu, että myynnissä olevat laitteet ovat toiminnallisessa käytössä.

"Markkinoilla vielä tilaa"

Suomeen on viime vuosina perustettu runsaasti uusia kuntosaleja. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2015 toimialalla oli yhteensä 426 yritystä ja ne työllistivät yli 1 800 henkilöä. Yhteenlaskettu liikevaihto oli lähes 200 miljoonaa euroa. Liiketoiminnan tulos vaihtelee merkittävästi. Vuoden 2015 tilastojen valossa yhdestä kunto­keskukselle maksettavasta eurosta jäi keski­määrin yrittäjälle tulosta vain kaksi senttiä. Parhaiten pärjäsivät isot ketjut.

– Ruotsissa koko väestöstä 23-24 prosenttia käy salilla. Suomessa tästä ollaan vielä 10 prosenttia perässä, joten potentiaalista asiakaskuntaa on. Siksi en usko kuntosalien pudotuspeliin tässä vaiheessa, Mäkelä sanoo.

Omasalin tarkoituksena on kosiskella salitreenaamisen pariin etenkin uusia asiakkaita. Sali tarjoaa kuukausijäsenyyttä 20 eurolla. Riihimäen kuuden kaupallisen salin joukossa se on selvästi edullisin.

– Kun saleja on tullut lisää, myös asiakaspohja on klasvanut. Uskon, että esimerkiksi Riihimäellä on nyt enemmän kuntosalikävijöitä kuin muutama vuosi sitten.

Mäkelä on valmis villeihinkin ideoihin uuden salinsa kehittämisessä.

– Rajojen rikkomista tarvitaan. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä niin kuin muut.

Kuva: Pauli Reinikainen

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Kuntosalibisnekseen uudella otteella: Asiakas päättää, millä laitteella haluaa harjoitella

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Joulukuu 2017 - 13:40

Riihimäkeläisen Omasali Oy:n toimitusjohtaja Hannu Mäkelä tekee pitkää päivää. Työn alla on kaupunkiin avattava uusi sali, Kuntokeskus Riihimäki. Tilat ovat vielä pahasti vaiheessa, mutta yrittäjä lupaa salin avautuvan tammikuun aikana.

Omasali tunnetaan kuntosalivälineitä myyvästä verkkokaupasta. Uuden salin myötä yrityksen varasto siirtyy samaan osoitteeseen kuntokeskuksen kanssa.

– Konsepti on aivan uudenlainen. Koska me myymme kuntosalilaitteita, voimme päivittää niitä salille jatkuvasti ja tuoda asiakkaiden testattavaksi uusia laitteita. Toisin sanoen osallistamme asiakkaat laitekannan kehittämiseen, Mäkelä kertoo.

Tavallisesti laitteiden vaihtaminen kuntosalilla ei ole aivan läpihuutojuttu. Asiakkaita toki kuunnellaan, mutta laitevalikoima voi pysyä pitkään samana.

– Asiakkaille laitekannan vaihtuminen on iso etu. Käytössä on koko ajan uusimmat ja huolletut laitteet. Samalla pystymme vastaamaan paremmin asiakkaiden palautteeseen, Omasalin asiakkuuspäällikkö Elina Koponen huomauttaa.

Laitteilla on Hannu Mäkelän mukaan iso merkitys kuntosalin kehittämisessä. 

– Tärkein kuntosalilla on mielestäni se, että laitteet sopivat kohderyhmälle ja että salilla on otettu huomioon myös aloittelevat käyttäjät. Omasalin näkökulmasta on toimiva ratkaisu, että myynnissä olevat laitteet ovat toiminnallisessa käytössä.

"Markkinoilla vielä tilaa"

Suomeen on viime vuosina perustettu runsaasti uusia kuntosaleja. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2015 toimialalla oli yhteensä 426 yritystä ja ne työllistivät yli 1 800 henkilöä. Yhteenlaskettu liikevaihto oli lähes 200 miljoonaa euroa. Liiketoiminnan tulos vaihtelee merkittävästi. Vuoden 2015 tilastojen valossa yhdestä kunto­keskukselle maksettavasta eurosta jäi keski­määrin yrittäjälle tulosta vain kaksi senttiä. Parhaiten pärjäsivät isot ketjut.

– Ruotsissa koko väestöstä 23-24 prosenttia käy salilla. Suomessa tästä ollaan vielä 10 prosenttia perässä, joten potentiaalista asiakaskuntaa on. Siksi en usko kuntosalien pudotuspeliin tässä vaiheessa, Mäkelä sanoo.

Omasalin tarkoituksena on kosiskella salitreenaamisen pariin etenkin uusia asiakkaita. Sali tarjoaa kuukausijäsenyyttä 20 eurolla. Riihimäen kuuden kaupallisen salin joukossa se on selvästi edullisin.

– Kun saleja on tullut lisää, myös asiakaspohja on klasvanut. Uskon, että esimerkiksi Riihimäellä on nyt enemmän kuntosalikävijöitä kuin muutama vuosi sitten.

Mäkelä on valmis villeihinkin ideoihin uuden salinsa kehittämisessä.

– Rajojen rikkomista tarvitaan. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä niin kuin muut.

Kuva: Pauli Reinikainen

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Kuntosalibisnekseen uudella otteella: Asiakas päättää, millä laitteella haluaa harjoitella

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 15. Joulukuu 2017 - 13:40

Riihimäkeläisen Omasali Oy:n toimitusjohtaja Hannu Mäkelä tekee pitkää päivää. Työn alla on kaupunkiin avattava uusi sali, Kuntokeskus Riihimäki. Tilat ovat vielä pahasti vaiheessa, mutta yrittäjä lupaa salin avautuvan tammikuun aikana.

Omasali tunnetaan kuntosalivälineitä myyvästä verkkokaupasta. Uuden salin myötä yrityksen varasto siirtyy samaan osoitteeseen kuntokeskuksen kanssa.

– Konsepti on aivan uudenlainen. Koska me myymme kuntosalilaitteita, voimme päivittää niitä salille jatkuvasti ja tuoda asiakkaiden testattavaksi uusia laitteita. Toisin sanoen osallistamme asiakkaat laitekannan kehittämiseen, Mäkelä kertoo.

Tavallisesti laitteiden vaihtaminen kuntosalilla ei ole aivan läpihuutojuttu. Asiakkaita toki kuunnellaan, mutta laitevalikoima voi pysyä pitkään samana.

– Asiakkaille laitekannan vaihtuminen on iso etu. Käytössä on koko ajan uusimmat ja huolletut laitteet. Samalla pystymme vastaamaan paremmin asiakkaiden palautteeseen, Omasalin asiakkuuspäällikkö Elina Koponen huomauttaa.

Laitteilla on Hannu Mäkelän mukaan iso merkitys kuntosalin kehittämisessä. 

– Tärkein kuntosalilla on mielestäni se, että laitteet sopivat kohderyhmälle ja että salilla on otettu huomioon myös aloittelevat käyttäjät. Omasalin näkökulmasta on toimiva ratkaisu, että myynnissä olevat laitteet ovat toiminnallisessa käytössä.

"Markkinoilla vielä tilaa"

Suomeen on viime vuosina perustettu runsaasti uusia kuntosaleja. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2015 toimialalla oli yhteensä 426 yritystä ja ne työllistivät yli 1 800 henkilöä. Yhteenlaskettu liikevaihto oli lähes 200 miljoonaa euroa. Liiketoiminnan tulos vaihtelee merkittävästi. Vuoden 2015 tilastojen valossa yhdestä kunto­keskukselle maksettavasta eurosta jäi keski­määrin yrittäjälle tulosta vain kaksi senttiä. Parhaiten pärjäsivät isot ketjut.

– Ruotsissa koko väestöstä 23-24 prosenttia käy salilla. Suomessa tästä ollaan vielä 10 prosenttia perässä, joten potentiaalista asiakaskuntaa on. Siksi en usko kuntosalien pudotuspeliin tässä vaiheessa, Mäkelä sanoo.

Omasalin tarkoituksena on kosiskella salitreenaamisen pariin etenkin uusia asiakkaita. Sali tarjoaa kuukausijäsenyyttä 20 eurolla. Riihimäen kuuden kaupallisen salin joukossa se on selvästi edullisin.

– Kun saleja on tullut lisää, myös asiakaspohja on klasvanut. Uskon, että esimerkiksi Riihimäellä on nyt enemmän kuntosalikävijöitä kuin muutama vuosi sitten.

Mäkelä on valmis villeihinkin ideoihin uuden salinsa kehittämisessä.

– Rajojen rikkomista tarvitaan. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä niin kuin muut.

Kuva: Pauli Reinikainen

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Suomalaiset uudistavat Muumi-teemapuiston rautatieaseman Japanissa

Yrittäjät tiedotteet - 15. Joulukuu 2017 - 10:45

Japanilaisen Hannon kaupungin rautatieaseman uusi ilme on suomalaista käsialaa.

Tamperelainen suunnittelutoimisto N.e.o Ark Oy voitti juna-asemaa peruskorjaavan Seibu Railwaysin suunnittelukilpailun.

Hannon juna-aseman kautta kuljetaan vuonna 2019 valmistuvaan Muumi-teemapuistoon. Ensi vuonna Hannossa avataan myös pohjoismainen Metsä-vapaa-ajankeskus.

Kesäkuussa käynnistetty kilpailu oli järjestetty vain suomalaisille. N.e.o. Ark Oy:n ohella urakasta kilpaili 15 muuta kotimaista suunnittelu- ja arkkitehtitoimistoa.

– Ehdotuksemme, jossa metsä työntyy sisään asemarakennukseen, on ikään kuin prologi Metsä-keskukselle. Pyrimme löytämään käsivaraisten luonnosten avulla vuoropuhelun aseman ja luonnon välille sekä luomaan sille tunnistettavan olemuksen Metsä-keskuksen ja Muumi-teemapuiston porttina. Suunnittelutyössä on myös ollut tärkeää helpottaa vierailijoiden kulkua kohti puistoja, mikä sujuvoittaa myös paikallisten päivittäistä liikkumista asemalla, arkkitehti SAFA, N.e.o Ark Oy:n toimitusjohtaja Taina Väisänen sanoo.

Suomalainen design on nyt kovassa huudossa Japanissa.

– Japanin 120 miljardin euron projektimyyntimarkkinat avaavat kiinnostavia mahdollisuuksia suomalaisille muotoilualan yrityksille. Erinomainen maineemme design-maana helpottaa myös keskustelun avausta isojenkin toimijoiden kanssa. Hannon juna-aseman suunnittelukilpailu on tästä erinomainen esimerkki, joka tekee suomalaista osaamista tunnetuksi ja avaa uusia ovia Suomelle myös tulevaisuudessa, Finpron luovien alojen toimialajohtaja Irma Patala kertoo.

toimitus (at) yrittajat.fi

Kuva: N.e.o Ark Oy

Kategoriat: Yrittäjät

Suomalaiset uudistavat Muumi-teemapuiston rautatieaseman Japanissa

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Joulukuu 2017 - 10:45

Japanilaisen Hannon kaupungin rautatieaseman uusi ilme on suomalaista käsialaa.

Tamperelainen suunnittelutoimisto N.e.o Ark Oy voitti juna-asemaa peruskorjaavan Seibu Railwaysin suunnittelukilpailun.

Hannon juna-aseman kautta kuljetaan vuonna 2019 valmistuvaan Muumi-teemapuistoon. Ensi vuonna Hannossa avataan myös pohjoismainen Metsä-vapaa-ajankeskus.

Kesäkuussa käynnistetty kilpailu oli järjestetty vain suomalaisille. N.e.o. Ark Oy:n ohella urakasta kilpaili 15 muuta kotimaista suunnittelu- ja arkkitehtitoimistoa.

– Ehdotuksemme, jossa metsä työntyy sisään asemarakennukseen, on ikään kuin prologi Metsä-keskukselle. Pyrimme löytämään käsivaraisten luonnosten avulla vuoropuhelun aseman ja luonnon välille sekä luomaan sille tunnistettavan olemuksen Metsä-keskuksen ja Muumi-teemapuiston porttina. Suunnittelutyössä on myös ollut tärkeää helpottaa vierailijoiden kulkua kohti puistoja, mikä sujuvoittaa myös paikallisten päivittäistä liikkumista asemalla, arkkitehti SAFA, N.e.o Ark Oy:n toimitusjohtaja Taina Väisänen sanoo.

Suomalainen design on nyt kovassa huudossa Japanissa.

– Japanin 120 miljardin euron projektimyyntimarkkinat avaavat kiinnostavia mahdollisuuksia suomalaisille muotoilualan yrityksille. Erinomainen maineemme design-maana helpottaa myös keskustelun avausta isojenkin toimijoiden kanssa. Hannon juna-aseman suunnittelukilpailu on tästä erinomainen esimerkki, joka tekee suomalaista osaamista tunnetuksi ja avaa uusia ovia Suomelle myös tulevaisuudessa, Finpron luovien alojen toimialajohtaja Irma Patala kertoo.

toimitus (at) yrittajat.fi

Kuva: N.e.o Ark Oy

Kategoriat: Yrittäjät

Suomalaiset uudistavat Muumi-teemapuiston rautatieaseman Japanissa

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 15. Joulukuu 2017 - 10:45

Japanilaisen Hannon kaupungin rautatieaseman uusi ilme on suomalaista käsialaa.

Tamperelainen suunnittelutoimisto N.e.o Ark Oy voitti juna-asemaa peruskorjaavan Seibu Railwaysin suunnittelukilpailun.

Hannon juna-aseman kautta kuljetaan vuonna 2019 valmistuvaan Muumi-teemapuistoon. Ensi vuonna Hannossa avataan myös pohjoismainen Metsä-vapaa-ajankeskus.

Kesäkuussa käynnistetty kilpailu oli järjestetty vain suomalaisille. N.e.o. Ark Oy:n ohella urakasta kilpaili 15 muuta kotimaista suunnittelu- ja arkkitehtitoimistoa.

– Ehdotuksemme, jossa metsä työntyy sisään asemarakennukseen, on ikään kuin prologi Metsä-keskukselle. Pyrimme löytämään käsivaraisten luonnosten avulla vuoropuhelun aseman ja luonnon välille sekä luomaan sille tunnistettavan olemuksen Metsä-keskuksen ja Muumi-teemapuiston porttina. Suunnittelutyössä on myös ollut tärkeää helpottaa vierailijoiden kulkua kohti puistoja, mikä sujuvoittaa myös paikallisten päivittäistä liikkumista asemalla, arkkitehti SAFA, N.e.o Ark Oy:n toimitusjohtaja Taina Väisänen sanoo.

Suomalainen design on nyt kovassa huudossa Japanissa.

– Japanin 120 miljardin euron projektimyyntimarkkinat avaavat kiinnostavia mahdollisuuksia suomalaisille muotoilualan yrityksille. Erinomainen maineemme design-maana helpottaa myös keskustelun avausta isojenkin toimijoiden kanssa. Hannon juna-aseman suunnittelukilpailu on tästä erinomainen esimerkki, joka tekee suomalaista osaamista tunnetuksi ja avaa uusia ovia Suomelle myös tulevaisuudessa, Finpron luovien alojen toimialajohtaja Irma Patala kertoo.

toimitus (at) yrittajat.fi

Kuva: N.e.o Ark Oy

Kategoriat: Yrittäjät

Tiedätkö paljonko on tarpeeksi unta, jotta palaudut? Asiantuntija kertoo yksinkertaisen ohjeen

Yrittäjät tiedotteet - 15. Joulukuu 2017 - 9:15

Suomen Yrittäjät ja Työterveyslaitos etsivät parhaillaan halukkaita yrittäjiä hyvinvointitutkimukseen, johon voi ilmoittautua täällä.

Suomen Yrittäjien Youtube-kanavalta löytyy useita työssä jaksamiseen keskittyviä videoita, joissa pureudutaan käytännön vinkkeihin ja esimerkiksi siihen, mistä tunnistaa työuupumuksen. Videoita voi katsoa täällä.

Unen määrällä on keskeinen rooli työstä palautumisessa. Lihasten ohella myös aivot tarvitsevat lepoa, jotta työ ei tunnu taakalta ja aivot pysyvät virkeinä ja vastaanottavaisina. Aivojen hyvä työvire on erityisen tärkeää luovassa työssä.

Katso oheiselta videolta Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Jaana Laitisen vinkit!

Kuva: iStockPhoto

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Tiedätkö paljonko on tarpeeksi unta, jotta palaudut? Asiantuntija kertoo yksinkertaisen ohjeen

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Joulukuu 2017 - 9:15

Suomen Yrittäjät ja Työterveyslaitos etsivät parhaillaan halukkaita yrittäjiä hyvinvointitutkimukseen, johon voi ilmoittautua täällä.

Suomen Yrittäjien Youtube-kanavalta löytyy useita työssä jaksamiseen keskittyviä videoita, joissa pureudutaan käytännön vinkkeihin ja esimerkiksi siihen, mistä tunnistaa työuupumuksen. Videoita voi katsoa täällä.

Unen määrällä on keskeinen rooli työstä palautumisessa. Lihasten ohella myös aivot tarvitsevat lepoa, jotta työ ei tunnu taakalta ja aivot pysyvät virkeinä ja vastaanottavaisina. Aivojen hyvä työvire on erityisen tärkeää luovassa työssä.

Katso oheiselta videolta Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Jaana Laitisen vinkit!

Kuva: iStockPhoto

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät
Julkaise syötteitä